Konsepti machete-veistä heiluttavasta antisankarista alkoi vitsistä, mutta vetosi yleisöön. Ensi-ilta 10.12.
Robert Rodriguezin ja Ethan Maniguis’n ohjaama Machete alkoi vitsistä: kyseessä oli Rodriguezin ja Quentin Tarantinon Grindhouse-filmikaksikkoon ympätty leikkitraileri. Köykäinen konsepti machete-veistä heiluttavasta antisankarista vetosi yleisöön, ja täyspitkä projekti sai vihreää valoa.
Taustat näkyvät lopputuotteessa. Machetessa ei ole mitään omaa: se ammentaa samasta loputtoman grindhouse-referoinnin sammiosta kuin Death Proof ja Planet Terror, mehustellen samalla Don Johnsonin ja Cheech Marinin kaltaisilla kulttisankareilla. Sen arvo on pinnassa, vaikka räikeimmiltä ylilyönneiltä – ”puuttuvat filmikelat” tai ylilyöty rakeisuus – pääosin vältytään.
Kuvallisesti Machete näyttää ja kuulostaa silti asiaankuuluvan halvalta. Efektit ovat kehnoja, toiminta huonosti ohjattua ja onelinerit idioottimaisia. Kuvarajaus on tiukka: laajoja otoksia miljööstä ei nähdä, ja toiminta on rajattu muutamaan kohteeseen. Vain splatter operoi nykystandardien mukaan.
Väkivalta on tietenkin itseisarvo. Se huipentuu viimeisen näytöksen turpeaan kliimaksiin, joka ymppää kaikki mahdolliset roskagenret yhdeksi luotien ja rintojen värittämäksi hornankattilaksi. On konekiväärillä varustettu moottoripyörä ja nunnanasussa rajavartiolaisia teloittava Lindsay Lohan. Hölmöily ei jaksa hauskuuttaa.
Roolitus osuu Lohanin kohdalla maaliinsa, sillä hahmo on nokkelan itseironinen. Isänsä rahoilla elävä, huumeilla ja pornolla ylellistä elämäänsä tilkitsevä räkänokka on seurapiirittäreltä oiva veto. Omalla tavallaan toimii myös Steven Seagalin osa mamu-mafiosona: onhan toimintatähti aiemmin leimautunut ennen kaikkea etnogangsterien kyykyttäjäksi.
Muissa osissa nähdään mm. Jessica Alba, Michelle Rodriguez ja Jeff Fahey. Robert De Niro yllättää haulikkoa heiluttavana punaniskasenaattorina, joka haluaa kaikin keinoin sulkea Yhdysvaltain ja Meksikon välisen rajan.
Ajankohtaisen aiheen taakse kytketään tarpeettoman kompleksi poliittinen peli, joka ei tuo elokuvaan lisäarvoa, eikä sovi valittuun tyylilajiin. Yleisölle riittänee kuulla Trejon murisevan kännykkä kädessä “Machete don’t text”, ennen kuin tämä ottaa Alban ja silpoo gangsterit.
Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA