Lukemattomia kertoja sovitetut William Shakespearen näytelmät ovat elokuvantekijöille kuin käyntikortti. Tarinan nyanssit ovat niin tuttuja, että tyylilliset ratkaisut sekä pienetkin poikkeavuudet alkuperäisteoksesta erottuvat heti.

Vallan korruptoivasta vaikutuksesta ja synkkään utuun katoavasta mielestä on armottoman sarjamurhaajatrilleri Snowtownin (2011) ohjanneen Justin Kurzelin käsissä muovautunut teatraalista yksinäisyyttä ja elokuvamaista kuvakieltä vavisuttavasti yhdistelevä tragedia, jossa on esteettisesti ja rytmillisesti paljon samaa kuin Nicolas Winding Refnin Valhalla Risingissa (2009).

Kurzel työntää sivuhenkilöt ja juonenkuljetuksen syrjemmälle. Se, mitä tapahtuu ei ole kovinkaan merkittävässä roolissa. Macbeth on nimikkohenkilönsä ja hänen vaimonsa kujanjuoksu kohti valmiiksi veristä tikaria. Valtapelillä on merkitystä vain psyykkeen osalta. Tässä suhteessa elokuva on eräänlainen Game of Thronesin (2011-) antiteesi, tukielma, jossa saippuaoopperamainen juonittelu jää taustalle.

Surumielisesti hulluuden ja ahneuden ympäröivää rotkoa laahustava Macbeth on täynnä hetkiä, joissa joko herra tai rouva Macbeth purkaa sielunsa kerroksia upottavaan tyhjyyteen tuijottaen. Toisinaan himo tai itsesuojeluvaisto työntävät heitä eteenpäin, mutta usein lopputulos on epätoivon ja katumuksen kiisseli.

Liki staattisten, kuvakieleltään riisuttujen otosten vastapainona ovat niin ikään liikkumattomuuteen luottavat, mutta kontrastoidun eeppiset, luonnon jylhyyttä syleilevät kuvat. Ne paitsi kehystävät henkilöhahmot upealla miljööllä, niin sekä maalaavat kuvaa armottomasta, elämälle vihamielisestä maailmasta että tukevat viheliäisyydellään hahmonkehitystä.

Henkilöhahmona Macbeth ei ole kulunut lukemattomista käyttökerroista huolimatta. Hänen inhimillinen manipuloitavuutensa, vainoharhaisuutensa ja syyllisyydentuntonsa yhdistettynä kohtalouskooon kääriytyneeseen vallanhimoon on myrskyinen koktaili, joka puhuttelee sukupolvesta toiseen.

Kuningasta ympäröivät naiset, vaimon ja noitien kaavuissa, ovat edelleen perikadon selkeimmin henkilöityvät alullepanijat. Vanhakantainen suhtautuminen naisiin pahuuden luojina tai vähintäänkin sanansaattajina saa vastapainokseen heikon, johdateltavissa olevan miehen.

Noidat ovat eteerisiä ennustajia tai vaikuttajia. Heidät voi lukea aina läsnä oleviksi houkutuksiksi; mahdollisuuksiksi, joiden todellisuus riippuu omista valinnoista, ja jotka kutittelevat syvälle mieleen haudattuja, salattuja toiveita, joiden edessä sellaiset pikkuseikat kuin moraali ja hyveellisyys usein pakotetaan antautumaan.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.40:1 -laajakuva ja DTS 5.1 HD MA -ääniraita.

Ekstrat:
• Interview With Director Justin Kurzel
• Reimagining of a Classic Featurette
• Macbeth, Casualty of War Featurette
• Lady Macbeth Featurette

Teksti: 2015 Jouko Luhtala