Luunkerääjä (The Bone Collector, 1999 USA) on Phillip Noycen ohjaama “murhaaja vastaan voimaton poliisi” -jännäri, jossa Denzel Washington (Malcon X) esittää New Yorkin murhatutkimusryhmän etevintä jäsentä, joka kuitenkin tällä hetkellä viettää aikaansa sängyssä kaulasta alaspäin halvaantuneena. Lincoln Rhyme (Washington) ohjailee silti murharyhmien tutkimuksia sängystään ja sitä kautta pitää psyykkeensä siinä tilassa ettei se muuttuisi itsemurha-aikeiseksi. New Yorkin kylillä alkaa liikkua taas kerran murhaaja, joka pistää ihmisiä hengiltä mitä erikoisimmilla tavoilla ja motiiveilla, jotka jäävät yleensä epäselväksi.

Ensimmäisen murhan minkä tutkimusryhmä huomaa on Amelia Donaghyn (Angelina Jolie, Vuosi Nuoruudestani) raportoima. Vielä keltanokkana pidetty Donaghy hoitaa rikospaikan jäljentämisen niin hienosti, että Rhyme kiinnostuu hänestä. Donaghy palkataan tutkimaan juttua, vaikka nainen itse ei oikein innostu halvaantuneen Rhymen silmäpariksi, josta sitten kertoisi murhapaikalta kaiken näkemänsä radiolla Rhymelle. No, Donaghy pakotetaan tutkijaksi ja hän alkaa Rhymen kanssa miettimään murhaajan jättämien johtolankojen perusteelta missä tapahtuu seuraava murha ja ketä murhataan. Donaghy suuntaa aina murhapaikalle ensimmäisenä ja ottaa näytteitä ja johtolangat sieltä ja vie ne Rhymelle, joka sitten päänsä kanssa pohtii asiat.

Elokuva hakee kylmäverisyytensä ja mielettömyytensä aika paljon elokuvasta Seitsemän ja tuttuja ideoita tuntuu olevan lainattu myös Uhrilampaasta. Elokuvan loppuratkaisu oli suuremman luokan pettymys, sillä vaikka luulinkin itse aivan toista henkilöä murhaajaksi niin en silti pysty ymmärtämään käsikirjoittajan määräämän murhaajan motiivia. Ja kun motiivi puuttuu murhaajalta taikka se on näinkin vaisu selitys mitä tässä tapauksessa, voin sanoa asian olevan isomman luokan pettymys.

Muuten elokuva olikin hienoa etenemistä murhaajan murhattujen uhrien luota toiselta toiselle. Enkä ehdottomasti väitä, että elokuva olisi ollut puuduttava (viittaus Turun Sanomien kriittikko Päivi Valontien arvosteluun “Ponneton poliisitrilleri”). Itse vietin kerrankin jännittävän ja vaiherikkaan leffayön.

En myöskään koe elokuvan seitsenmäisyyttä häiritseväksi, sillä Luunkerääjä pystyi olemaan silti huomattavan persoonallinen. Denzel Washington (mm. Hurricane ja Poikkeustila) oli vakuuttava halvaantuneena kyttänä, jonka seurauksena Angelina Jolien esittämä Amelia jää selkeästi varjoon.

Nycin alamaailma sisältää niin paljon tarinoita, että en usko leffojen tekijöillä olevan tarinan puutetta. Ainakaan jos halutaan tehdä synkkä trilleri. Tämän hetken niin valoisassa maailmassa tällainen synkkä filmi tuntuu silti niin kauniilta ja valoisalta. Luulen.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen