Kirk Jonesin ohjaama hurmaava ja naurattava komedia Lottovoittaja Ned käsittelee ihmisen suhdetta rahaan ja kertoo sitä kautta kuinka helppoa on jättää esimerkiksi ystävät pelkän lottovoiton takia. Aihetta lottovoitto on käsitelty komedioissa varmaan useita kertoja ja ainakin helposta rahasta on tehty useita elokuvia. Aavistuksen vanhempi brittiläinen menestyselokuva Puuta, heinää ja muutama vesiperä liikkui samoilla vesillä mitä tämä Jonesin ohjaus. Kun ihmiselle tarjoutuu tilaisuus rikastua nopeasti, lähes ilman rikosta harva on käyttämättä tilaisuutta. Tunteet muuttuvat läheisiä ihmisiä kohtaan, jopa oma vaimo voi olla vaarassa. Lottovoittaja Ned ei käsittele asiaa pelkästään yhden ihmisen kulmasta vaan juttuun on tuotu kahden eläkeikäisen miehen lisäksi pienen kylän verran muita rahan janoisia.

Kun Irlantiin, Tullymoren kylään osuu lottovoitto ei mene kauankaan, kun joku on tietoinen asiasta. Jackie O´Shea (loistava Ian Bannen) rupeaa selvittämään ystävänsä Michaelin (David Kelly) kanssa kuka kylän 52 asukkaasta on voittanut miljoonia. Pikkukelmit juottavat kyläläisiä paikallisessa pubissa, järjestävät vakituisten lottoajien keskuudessa kanaillallisen, mutta tuloksetta. Lopulta sattuman kautta Jackie sattuu ystävänsä luokse, joka on kuollut televisionsa eteen kädessään 7-oikein-lappu. Tältä pohjalta elokuva jatkaa rymistelyään vielä tunnin, eikä katsojaa säästellä naurussa.

On jossain mielessä uskomatonta, että juuri näiltä Atlantilla olevilla kahdelta saarelta (Iso-Britania ja Irlanti) tulee vuosittain niin laadukasta filmiä. Valmistusvuotenaan ko. saarilta tuli ulos esimerkiksi jo mainittu Puuta, heinää ja muutama vesiperä ja toisena laatuelokuvana Nimeni on Joe. Monty Pythonin kotimaassa tuntuu olevan “naurukeppi” hyvin otteessa. Eikä irlantilaisiakaan nyt sovi ruveta naapureitaan huonommiksi haukkumaan, kuten Lottovoittaja Ned todistaa heidän taitonsa.

Elokuvan hyvistä puolista on hyvä kertoa ainakin pari lausetta, jotta teille selviää miksi videon vuokraamoon jättäminen olisi vääryys. Parivaljakko Bannen-Kelly on aivan hurmaava kaksikko, joka naurattaa lähes pelkällä olemuksellaan, Kelly esimerkiksi nenällään. Kumpikin mies osaa todellakin näytellä ja esittää hölmöä pappaa.

Suurimmaksi ja taas kerran hienoimmaksi “hyväksi” nousee elokuvan älyttömän hauska käsikirjoitus, joka sisältää paljon pientä hauskuuttelua, kuten myös sen mutkaisen ja yllättävän juonen. Katsojaa ällistytetään yhä uudelleen moninaisin juonenkäännöksin, joilla muutetaan asetelmia joko helpottavaksi tai (yleensä) tilannetta hankaloittavammaksi.

Mainitsematta ei kannata jättää myöskään miljöötä, joka henkii elokuvan matkatessa Irlannin rannikkoa. Pelottaa se vain, kun teatterista rupeaa tulemaan niitä huonoja brittiläisiä/irlantilaisia filmejä, joille ei naureta eikä myöskään itketä. Tähän päättyy ikuinen pessimisti.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen