Pelkoa ei ollut ilmassa, kun elokuvan alkutekstit pyörähtivät käyntiin. Ensinnäkin Levottomat, jonka on ohjannut Aku Louhimies, on 2000-luvun alun suomalaisista elokuvista eniten mainostettu ja menestykseen päin työnnetty. Kun alkutekstit oli sittem ohitettu kumman discovalon tahdissa ilmestyi ruutuun Ari Koski (Mikko Nousiainen, Going to Kansas City), joka nojaa junan ikkunaa vasten ja katselee ohi kiitäviä lumisia maisemia. Samalla katsoja kuulee miten Ari ajattelee menneitä. Mies kertoo kuin kirjoittaisi kirjettä jollekin. Juttu alkaa samanlaisesti kuin Häräntappoase, että meinasin jo menettää uskon suomalaisen elokuvan muutokseen.

No, ensimmäiset kymmenen minuuttia elokuva eteneekin kuin Häräntappoaseessa, mutta vaihtaa raidetta ja suuntaa kohti omaa pysäkkiänsä. Päähenkilö Ari on ambulanssinkuljettaja, joka kärsii yhden illan suhteista tai oikeastaan sitoutumattomuudesta naisia kohtaan. Ari elää villiä ja välinpitämätöntä elämää naisten kanssa. Iällä tai naisen aviomiehillä ei ole väliä, pääasia on vain nussiminen. Kunnes juttuun astuu Tiina (Laura Malmivaara), joka tuntuu olevan sitoutuvampi persoona mitä Ari. Ystävänsä painostuksesta ja epävarmuudesta Ari päättää lähteä treffeille Tiinan kanssa.

Tietenkin luulisi elokuvan tässä kohdin alkavan vajota kaikenlaisiin rakkauskliseisiin, mutta ohjaaja Aku Louhimies ei päästä Arin mieltä muuttumaan nössöksi. Niinpä Arin ja Tiinan välinen suhde ajelehtii kareille ja välillä taas avoveteen, mutta Arin vahva vietti naisiin ohjaa miehen takaisin muihin naisiin. Tiinan kaverit Ilona, Hanna-Riikka, Stig ja Riku saavat myös tutustua tähän lempimäkoneeseen. Ari tutustuu Tiinan naisystäviin hiukan paremmin mitä Tiina olisi halunnut ja niinpä juttuun tulee uusia solmuja ja lonkeroita, joiden keskellä on Ari (muna pystyssä).

Levottomat esittää normaalia enemmän paljasta pintaa ja eikä se tyydy piilottelemaan myös miehisen uroksen sukupuolisuutta. Ikävä kyllä tällainen nahan tarjonta on vähäistä aikuisillekin tarkoitetuissa erotiikka-elokuvissa. Filmin sänky-, sohva- ja suihkukohtaukset ovat avoimia ja tasapuolisia. Tasapuolisuus katsos on tärkeä asia demokraattisessa Suomessa.

Näyttelijäkaarti koostuu selvästi 2000-luvun alun nuorista-aikuisista, joista osa oli näyttäytynyt aikaisemmin elokuvissa tai televisiossa. Televisiosta puheen olleen, Petteri Summasen rooli Stiginä oli yllättävänkin vaisu verraten toiminnalliseen osaan Nelosella pyörineeseen Isänmaan toivoihin, jossa Petteri on joskus erittäin hyvä. Irina Björklundin näyttelemä Hanna-Riikka oli taas oikeaan osunut tähtäys, sillä pappina toimiva Hanna-Riikka on hävintäänkin vakuuttava.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen