Mark Oliver Everettin upean kuuloisen pianomusiikin siivittämät kuvat kertovat Billy Bob Thorntonin (Monster’s Ball) esittämästä vangista, joka istuu elinkautista 17-vuotiaan pojan murhasta. Heti aluksi Manuel Jordan (Thornton) vapautuu vankilasta yli 20 istutun vuoden jälkeen hyvän käytöksen ansiosta. Hänelle tarjotaan mahdollisuutta uuteen elämään, mutta Jordan ei ole itse vielä valmis vankilan jälkeiseen elämään kuin myöskään anteeksiantoon itselleen tai murhatun pojan omaisille. Heti ensimmäisenä iltana kuin houkutuksena, hän tapaa entisen nuorisovankila-aikojen linnakundin, joka tarjoaa hänelle keikkaa viinakauppaan ja lähes varmaa paluuta takaisin vankilaan. Onneksi hieman omalaatuinen pastori Miles tarjoaa hänelle yllättäen työtä ja pienen asunnon. Tehtäväksi tulee huolehtia pastorin parkkipaikan asiakkaista, jotka maksavat paikasta kuuntelemalla vartin Jumalan sanaa ja lähtevät sitten juhlimaan viereiseen yökerhoon.

Jordanin tarina jatkaa kulkemistaan, kun hiljainen ja vakava mies haluaa hyvittää tekonsa murhatun siskolle. Hän ei kuitenkaan pysty paljastamaan hyvän tarkoituksensa todellista perää. Elokuva käsittelee suuria asioita kuin anteeksiantoa ja sen antamattomuutta sekä vanhempien ja nuorten arvomaailmoja. Ilmaan heitetään monia kysymyksiä ja tekijöiden omia mielipiteitä, mutta vastauksien osalta tarina kuihtuu kokoon. Vaikka selittämättömyys on hyvinkin ollut tekijöiden valinta, jää katsojalle nyt hieman valju ja epämukava olo elokuvan jälkeen. Varsinkin jos Levityn (2003 USA) teemat ja tunnelma ja niiden käsittely eivät kosketa katsojaa.

Mukana on luonnollisesti rakkaustarina. Tällä kertaa se on onnistuttu kirjoittamaan hienosti tarinaan enkä suostu puhumaan tökeröstä päälle liimatusta hätäratkaisusta. Billy Bob Thornton ja Holly Hunter (Voi veljet, missä lienet?) ovat kasvoiltaan sopivia kuvaamaan hahmojensa ajatuksia surumielisessä ja alakuloisessa ympäristössä. Jordanin ja Adelen suhde on jopa uskallettu jättää siihen pisteeseen mihin se mielestäni parhaiten kuuluu jäädä. Levityn toinen naishenkilö nuori päänsä täyteen vetävä Sofia aiheuttaa teoillaan monia seuraamuksia, mutta Kirsten Dunstin (Spider-Man) esittämä elokuvan räikein henkilö ei kuitenkaan ole aivan loppuun asti hiottu. Nuorelta näyttelijättäreltä uskoisi löytyvän valovoimaa, mutta elokuvan lähes kauttaaltaan täyttävä surumielisyys ja harmaus estävät sen syttymisen. Samoin Morgan Freemanin (Bruce Almighty, Rita Hayworth – avain pakoon) esittämä pastori on idealtaan mahtava hahmo, mutta hänenkin kohdalla tarina ei kulje haluttuun suuntaan. Ja näin Levityn mahdollisuudet vahvempaan ja koskettavampaan tarinaan sammuvat.

Ed Solomonin ohjaama ja kirjoittama Levity on selvästi pienen budjetin elokuva. Yllättävää on, että näinkin nimekkäät näyttelijät ovat tarjoutuneet mukaan. Lopputulos on näyttelijöiden vahingoksi. Ed Solomon, joka on nyt kirjoittanut dramaturgialtaan tasapaksun ja harmaan käsikirjoituksen on aikaisemmin kirjoittanut elokuvat Miehet mustissa ja Charlien enkelit. Solomon tuntuu Levityn jälkeen ehdottomasti väärältä tyypiltä kirjoituskoneen ääressä.

teksti: © 2004 Raimo Miettinen