Andrei Zvjagintsevin ohjaama Leviathan kertoo siitä, miten järjestelmä liiskaa yksilön. Tapahtumien kulussa on vääjäämättömyyttä – venäläistä fatalismia –, joka tuo mieleen jääkauden saapumisen. Se jauhaa kaiken alleen.

Rannikkokaupunkipahasen yllä, kauniilla paikalla sijaitsee perheen (Elena Liadova, Alexei Serebriakov, Sergei Pokhodajev) koti ja autokorjaamo. Paikallishallinto pakkolunastaaa sitä pilkkahintaan ja pilkkaa edustavat myös oikeusnäytelmät, joissa kaikki valitukset kumoaa tuomari, joka puhuu koneen kylmyydellä ja nopeudella.

Mustan komedian sävyttämässä tragediassa ei ole mitään niin helppoa, kuin aynrandilaiset fantasiat yksilön ja yhteiskunnan välisestä sovittamattomasta ristiriidasta. Itsekkäät yksilöt ovat läpitunkevan systeemisen korruption polttopuuta, joita ilman toisten yksilöiden riisto ei onnistuisi. Leviathanin kuvaamassa Venäjässä kaikkien sota kaikkia vastaan tapahtuu valtiokoneiston kontekstissa ja sen kautta.

Leviathanista niin erinomaisen tekee se – ja tämä yhdistää lähes kaikkia erinomaisia elokuvia – että siinä on laajemmasta vertauskuvallisuudesta huolimatta kyse juuri näistä yksilöistä, kuten gansterin tavoin käyttäytyvästä kurjasta, hikoilevasta pormestarista ja siitä, että perheen mies on periatteellinen, mutta juoppo, kovakourainen isä ja liitto rakoilee muistakin syistä, kuin yhteiskunnallisista.

Pelkästään murenevan perheen kuvauksena elokuva on mestarillinen. Moskovasta auttamaan saapuu menestynyt lakimiestuttu (Vladimir Vdovichenko), joka on melkein kuin unelma: komea, peloton, älykäs. Vaimo on liian kaunis ja eteenpäinsuuntautunut paikalleen juuttuneeseen mieheensä nähden.

Mikhail Krichmanin jylhä, maalauksia rajaava kamera vangitsee Venäjän askeettisten kalliomaisemien kauneuden ja haikeanviileän valon huoneissa. Kuvat ovat traagisessa kontrapunktissa kaiken sen ruman keskellä, jota ihmisten välillä sattuu. Toistuvana kuvallisena motiivina ovat Venäjän liput värit, etenkin asuurinsininen, joka näyttää olevan peräisin heti Neuvostoliiton hajoamista seuranneesta Venäjän federaation lipusta.

Valtiokoneiston pikkunappuloiden seinätauluissa tuijottaa Putin. Vanhoista johtajista taas saa hyviä maalitauluja, joita räiskiä vodkapäissään. Uusimman pitää antaa vielä kypsyä hetki seinällä, tokaisee poliisimies. Vodkaa, sitä kuluu. Vodka on itsesäälin kyyneleitä pullosta.

Leviathanin tragedia paljastuu mittasuhteiltaan raamatulliseksi. Eräässä otoksessa valtava kauha sohii talon rakenteita pirstaleiksi. Thomas Hobbesin vertauskuva valtioruumiista muuttuu siinä irvokkaaksi, epäinhimilliseksi todellisuudeksi.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.39:1 -laajakuva ja DTS HD MA 5.1 -ääniraita. Ekstroina kommenttiraita Andrei Zvjagintsevin ja tuottaja Alexander Rodnianskin kanssa, “The Making of Leviathan”, “TIFF Q&A ohjaajan kanssa ja poistettuja kohtauksia.

Teksti: 2015 Aleksi Salonen

Lue myös: Venäjän presidentit nyt ja silloin