Leijapoika

Ohjaus Marc Forster
Näyttelijät Khalid Abdalla, Ahmad Khan Mahmoodzada, Zekeria Ebrahimi, Homayoun Ershadi
Maa Yhdysvallat
Pituus 126 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2007 DreamWorks SKG, MacDonald/Parkes Productions, Neal Street Productions, Participant Productions, Sidney Kimmel Entertainment, Wonderland Films ja Sandrew Metronome.

Etsi CDONista

• Kuva 5
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p3-5">3</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Leijapoika kertoo tarinan kolmen vuosikymmenen ajalta, jolloin lapsuudenystävien Amirin ja Hassanin elämät erkaantuvat toisistaan. Vuosien vierittyä ohitse Amir, joka asuu Yhdysvalloissa saa kutsun vanhalta isänsä ystävältä, joka kutsuu hänet käymään Pakistanissa ja löytämään Hassanin pojan.

Leijapoika (2007, Yhdysvallat) on Marc Fosterin (Finding Neverland, Monster’s Ball) ohjaus ja perustuu Khaled Hossein esikoisromaaniin, joka on kansainvälinen myyntimenestys. Leijapoika on voimakkaasti omaelämäkerrallinen ja sisältää suoria lainauksia Hosseinin omista lapsuuskokemuksista ja matkasta Afganistanista amerikkaan. Hän on koulutukseltaan ja aiemmalta ammatiltaan lääkäri, kuten kirjan päähahmo Amir, jonka isä yrittää saada hänet kouluttautumaan lääkäriksi, vaikka Amir tahtoo kirjoittaa. Kirjassa nuori-Amir kertoo Hassanille tarinan, jonka Hossein on itse kirjoittanut lapsena. Valkokankaalle romaanin on kääntänyt David Benioff (25th Hour, Troija)

Koska Leijapoika on elettyä elämää, on sekä vaikeaa, että inhottavaa yrittää sanoa mistä se kertoo. Elokuva käsittelee yhteiskunnallisia vääryyksiä sekä vihamielisyyttä ihmisryhmiä kohtaan, ja rinnastaa niitä ystävyyteen, hyväntahtoisuuteen ja uskollisuuteen. Leijapojassa ihmiset puolustavat heikompiaan riskeeraamalla sivussa oman turvallisuutensa ja henkensä – koska niin on oikein. Elokuva näyttää esimerkillä sekä ruohonjuuritasolla, että vertauskuvallisesti mihin pystyy, jos riskeistä huolimatta puolustaa, kuuntelee ja on uskollinen ihmisille ympärillään. Ohjaaja Foster kuvaa Leijapojan olevan täynnä häntä koskettavia metaforia siitä miten valtiot kohtelevat toisiaan.

Nautin Leijapojan kokemisesta huikeasti. Valitettavasti itseäni ainakin häiritsi alkupuoliskon laahaavuus, jossa esitellään Hassanin ja Amirin yhteistä lapsuutta. Ensimmäinen näytös elokuvasta oli mielestäni saippuaakuplia ja kanelia, ja parempia ratkaisuja tai tiivistämistä olisi varmaan saanut aikaiseksi nuppiaan rapsuttamalla. Viimein kun päästään tapahtumien ytimeen on vaikeaa olla pureskelematta kynsiään kun katsoo mitä tapahtuu. Elokuvasta täytteen verran on puhuttu muita kieliä kuin englantia, joka antaa mukavasti todentuntua. Englantia puhutaan vain hahmojen kesken, joista vähintään toinen oikeasti puhuu sitä äidinkielenään.

Tuon lisäksi minulla on Leijapojasta äärimmäisen vähän negatiivista sanottavaa. Luonnollisesti ihmisillä, joilla on elämässään voimakkaita kokemuksia ystävyydestä, joka on kestänyt rankkoja hetkiä tarttuvat tunteillaan tähän elokuvaan kuin takiaiset villapaitaan. Tämä kaksituntinen tarina on kunnialaulu naivistiselle hyväksymiselle. Itselleni tuli tätä katsoessa mieleeni tapaus, jolloin katsoin bussilaiturilla kahden alle viisi vuotiaan lapsen leikkivän hippaa ja nauravan. Heidän noustessa bussiin vasta huomasin, että toinen puhua somaliaa ja toinen venäjää ja heidän äitinsä keskenään englantia. Ehkä siinä, että nämä lapset voivat leikkiä yhdessä ilman yhteistä kieltä on jotain siitä, mistä Leijapoika kertoo.

DVD: Making Of –dokumenttien kuvanlaatu on aivan naurettavan rakeista ja harmaata – myös elokuvasta otetut kuvat. Hyvää on se, että dokumentti on jaettu kahteen osaan, jossa toinen käsittelee elokuvan ja kirjan suhdetta ja kertoo enemmän romaanin kirjoittajasta, kun toinen tarkastelee Leijapoikaa enemmän elokuvantekijöiden näkökulmasta. Lisäksi mukana traileri elokuvasta ja kirjailijan täysin tunteettoman kylmä anomus katsojille osallistua humanitääriseen apuun Afganistanin elvyttämiseksi.

Teksti © 2008 Iiro Peltonen