Englantilaisella potilaalla ovensa lähes kaikkialle avannut ja niiden takaa palkintoja kerännyt Anthony Minghellan uusi elokuva Lahjakas herra Ripley (The Talented Mr. Ripley aka The Mysterious Yearning Secretive Sad Lonely Troubled Confused Loving Musical Gifted Intelligent Beautiful Tender Sensitive Haunted Passionate Talented Mr. Ripley, 1999 USA) liikkuu jo edeltävästä tutuilla urilla. Eletään 1950-luvun Italiassa pastellinsävytteisessä miljöössä, jossa rikkaat ihmiset viettävät kevytmielistä elämäänsä. Lahjakas herra Ripley perustuu Patricia Highsmithin Ripley-romaanisarjan ensimmäiseen osaan, jossa paha pääsee aina pälkähästä.

Tom Ripley (Matt Damon) ottaa tilaisuuden käsiinsä, kun rikas laivayhtiön omistaja Herbert Greenleaf (James Rebhorn) ehdottaa työsopimusta. Ripleyn pitää hakea Dickie Greenleaf (Jude Law) Italiasta Yhdysvaltoihin tuhlaamasta isänsä rahoja. Kameleonttimainen Ripley soluttautuu nauttimaan Italian hiekkarannoista ja Dickien ja tämän naisystävän Margen (Gwyneth Paltrow) seurasta. Välimeren rannoilla pääsee tapahtumaan monta erinäistä tapahtumaa, joilla tuntuu olevan jotain yhteistä Tom Ripleyn kanssa.

Lahjakas herra Ripley on kauniisti erilainen psykologinen trilleri, joka ei tarjoa perustrilleriä. Hienoilla maisemakuvauksilla ja satunnaisilla onnistuneilla näyttelijäsuorituksilla eteenpäin hiipivä trilleri tarjoaa hyvää elokuvaa. Pääosassa vaisusti esiintyvä Matt Damon on (taas kerran) fiksun miehen roolissa, jossa miehen uskoisi hoitavan roolinsa. Damon ei kuitenkaan onnistu olemaan lähelläkään Highsmithin muotoilemaa ripley-hahmoa, vaan jää kuivaksi hymyksi. Jude Law rempseänä tuhlaajapoikana onnistuu sivuosassa kiitettävästi.

Musikaalisesti tyylikkäissä jazz-kohtauksissa Law tekee eroa elokuvan muihin näyttelijöihin ainakin kahden rinnan mitalla. Gwyneth Paltrow’n rooli Dickien tyttöystävänä ei ole kovinkaan paksu, joten Paltrow ei pysty tekemään paljoakaan hahmonsa eteen.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen