Ladykillers, The

Ladykillers, The (2004)

  • 3

Huijarikopla (johtajanaan Tom Hanks) vuokraa “harjoittelutilat” vanhan rouvan kellarista, josta käsin on määrä toteuttaa uskalias kasinoryöstö.

julkaistu 2004-03-20 / päivitetty 30.11. klo 10:10

KUVA 3

Marlon Wayans ja J.K. Simmons
Marlon Wayans ja J.K. Simmons 

KUVA 2

Tom Hanks
Tom Hanks 

KUVA 1

The Ladykillers
The Ladykillers 

Ladykillers, The

Ohjaus Joel Coen, Ethan Coen
Näyttelijät Tom Hanks, Irma P. Hall, Marlon Wayans, Tzi Ma, J.K. Simmons, Ryan Hurst, Diane Delano, George Wallace, Stephen Root, Greg Grunberg
Maa Yhdysvallat
Pituus 104 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2004 Touchstone Pictures ja Jacobson Company

Coenin veljekset Joel ja Ethan ovat kenties Hollywoodin omaperäisin ja luovin elokuvakaksikko. He ovat viimeisten vuosien luoneet saumattoman tuotannon, joka käsittää sekä rikosta että komediaa. Kuulostaa liiankin täydelliseltä, eikö totta? Joukkoon on kuitenkin sattunut muutamia hutilyöntejäkin. Ensin oli Intolerable Cruelty, jota voi puolustaa toteamalla että Coenit eivät käsikirjoittaneet elokuvaa täysin yksin, mutta vuonna 2004 tuli niin sanotusti huti kaksi: The Ladykillers. Kyseessä on remake, eli uudelleenfilmatisointi vanhasta englantilaisesta klassikosta, jonka pääosassa komeili Alec Guinness vuonna 1955. Tässä versiossa Tom Hanks (Forrest Gump) on ottanut Guinnessin paikan ja siinä ei ole mitään valittamista. Hanks on yksi Hollywoodin parhaita näyttelijöitä ja vaikka kokonaisuus jäikin vaisuksi niin tämä ei ole se joka pilaa hänen ansioluetteloaan.

Elokuvassa Hanks esittää professoria, joka vuokraa huoneen eräältä vanhalta mummolta, jota esittää Irma P. Hall (Bad Company). Vähitellen paljastuu, että professorin aikeet eivät ole täysin kunnialliset. Hän nimittäin suunnittelee kasinolaivan ryöstämistä muutamine apumiehineen. He kaivavat maanalaisen tunnelin ja kaikki sujuu hyvin, kunnes matkaan tulee mutka, niin sanotusti.

Tom Hanks tekee elokuvassa yhden parhaista koomisista rooleistaan, mutta taakseen Hanks olisi tarvinnut tutun luottonäyttelijöiden joukon, jotka ovat jo vaikuttaneet melkein jokaisessa Coenin veljesten elokuvassa. Tässä elokuvassa Hanksin apureina on neljä hieman tuntematonta näyttelijää, joista yksi on Damon Wayans (Scary Movie 1-3). Wayans viljelee ”hipitihop” –slangia ja katupuhetta, joka ei sovi muuhun ympäristöön, ja muutkin apurit ovat jotenkin vajavaisia hahmoja. Siellä on vähäpuheista kiinalaista, aivotonta lihaskimppua ja joka paikan höylää, mutta minkä takia? Miksi on täytynyt laittaa melkein jokaisesta etnisestä ryhmästä edustaja mukaan? Näin ei ollut vuoden 1955 versiossa ja tällä ratkaisulla ei varmasti tätä versiota parannettu.

Näyttelijöiden suhteen heillä nimittäin on ollut tietty toistuva kaava: pääosaan on valittu tähti, joka kuitenkin osaa näytellä ja sivuroolit on jaettu tutuille näyttelijöille. Mutta entäs Barton Fink? Siinähän ovat pääosassa John Turturro ja John Goodman, joista kumpikaan ei ollut tähti. Niin aivan, mutta sen jälkeen he ovatkin lipuneet luottonäyttelijäosastoon. Sääntöön on kuitenkin myös poikkeuksia: Frances McDormand ja George Clooney. Heillä molemmilla on nimittäin enemmän kuin yksi pääosa.

Tietäen Coenin veljesten tavan vaihtaa näyttelijöitä harvoin voikin arvata että sama sääntö pätee myös tekniikkapuoleen. Kameran takana toimiikin jälleen kerran Roger Deakins, joka onkin toiminut kaikissa Coen veljesten elokuvissa kuvaajana siitä lähtien, kun Barry Sonnenfeld lähti ohjaajauralleen. Parhaimmillaan Deakins on yökuvissaan, joissa hän oikein herkuttelee sumulla, varjoilla ja katuvaloilla. Musiikista vastaa jälleen Carter Burwell, joka on tehnyt Coenien elokuviin musiikin jo Blood Simplestä lähtien. Burwellin musiikin huono puoli on se, että sitä ei kuulla tarpeeksi. Valitettavasti T–Bone Burnettin gospel soundit jyräävät liian vahvasti päälle.

Elokuvaa ei välttämättä huomaisi edes Coen-elokuvaksi ellei tietäisi. Vanhat kunnon sisäpiirivitsit kuten karjuvat läskit miehet, koirat ja oudot kampauksetkin ovat kortilla. Muutaman voi elokuvasta löytää, mutta nekin ovat laitettu niin, että voidaan sanoa niiden olevan siellä. Huolimatta Hanksin suorituksesta kokonaisuuden suurin ongelma on jo sen pelkkä konsepti. Tuodaan 50–luvun Englantilainen klassikko Amerikkaan ja yritetään höystää sitä räväkällä dialogilla ja alapääjutuilla. Perinteisesti Coenin veljesten dialogi on toiminut mustan huumorin saralla erinomaisesti, mutta tässä tapauksessa, kun kyseessä on englantilainen alkuperäiskäsikirjoitus se ei toimi. Coenit ovat perinteisesti tasapainoilleet tuotannossaan komedian ja rikoksen välillä ja joskus se onkin johtanut niiden sulautumaan kuten Big Lebowskissa todettiin. Tämänkin elokuvan kohdalla on ilmeisesti koitettu yhdistää molempia ja tietyllä tapaa se onnistui, mutta olisin ehkä ollut tyytyväisempi jos joitain alapääjuttuja olisi poistettu ja oltaisiin keskitytty enemmän mustaan huumoriin ja kenties pidetty tunnelma synkempänä.

Kuitenkaan täysin ei voi moittia. Tehtävä oli kunnianhimoinen ja vaikea. Nyt voikin oikeastaan vain toivoa, että seuraava elokuva on sellainen, jonka he ovat myös käsikirjoittaneet yhdessä ja kokonaan. Eli täysin 100% Coen-tavaraa.

Teksti: © 2004 Otto Kylmälä

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202