Rinnakkaiselämät selvästi kiehtovat unkarilaisohjaaja Ildikó Enyedia. Esikoispitkässä My Twentieth Century (1989) kaksoissisaret, jotka ovat syntyneet Budapestissa Thomas Edisonin esitellessä ensi kertaa sähkövaloa, erotetaan toisistaan lapsina; yhdestä kasvaa viehkeä vamppi, toisesta jalo vallankumouksellinen, mutta heidän elämänsä leikkaavat ja peilaavat toisiaan paradoksaalisin tavoin. Magic Hunterissa (1994) risteävät tarinat sijoittuvat nyky-Unkariin ja keskiajalle.

Berliinissä Kultaisella karhulla helmikuussa palkittu Kosketuksissa (2017) on urbaani pastoraali; rakkaustarina, joka avautuu sekä salaiseen sisäiseen unimaailmaan että näennäisen normaaliin ulkomaailmaan, kun kaksi yksinäistä ja rikkinäistä ihmistä huomaavat jakavansa saman unen. Tähän kaksijakoisuuteen viittaa myös elokuvan alkuperäinen nimi. Missä keho ja sielu sijaitsevat? Vastaus ei ole täysin selvä.

Herkässä, runollisessa aloituksessa ei näy miestä eikä naista – tai ehkä sittenkin molemmat. Lumisessa metsässä kaksi saksanhirveä etsivät ruokaa ja painautuvat ajoittain toisiaan vasten lähikuvissa, jotka saattaisivat Attenborough’n dokumentitkin häpeään. Majesteettiset eläimet muodostavat elegantin vastakohdan teurastamon säälimättömälle graafisuudelle veren tahraamine laattoineen ja katosta roikkuvine lehmänruhoineen.

Keski-ikäinen Endre (Gezá Morcsányi) työskentelee teurastamon talousjohtajana. Sarkastisen ja käsipuolen miehen ainoa ihmiskontakti rakentuu tanakan henkilöstöpäällikön kanssa työmaaruokalassa jaetuista lounaista.

Eräänä päivänä illuusioista riisutun Endren huomio kiinnittyy nuoreen Máriaan (Alexandra Borbély), joka uutena laadunvalvojana tarkastaa kuolleet eläimet tautien ja ylimääräisen rasvan varalta. Kalpea ja fyysistä kosketusta vihaava nainen säteilee ahdistusta, kivuliasta eristäytyneisyyttä ja Asperger-maneereja.

Väärissä käsissä punahuulisen poliisipsykologin kysymykset päähenkilöiden unista tuntuisivat sietämättömän sokeriselta juonimekanismilta. Enyedi taas käsittelee naurettavaa ja epätodennäköistä käännettä samoin kuin epäröivän, hitaasti kypsyvän suhteen muitakin vaiheita – hiljaisella nokkeluudella. Brittiläisen folk-laulaja Laura Marlingin katkeransuloinen What He Wrote auttaa lopulta avaamaan Márian emotionaaliset lukot.

Epäilemättä Endren ja Márian suhdekokeilu on oudoimmillaan myös romanttisimmillaan. He kuiskivat toisilleen kahvilassa ja ennen nukkumaanmenoa keskustelevat puhelimitse alitajuisesta tapaamisestaan. Kaksikko yrittää jopa nukkua samassa huoneessa, samassa sängyssä. Tavanomaisen seksuaalisuden maailma, jota kohti kunderamainen eroottisuus uhkaa liukua, näyttäytyy vertailussa sangen banaalilta.

Ohjaajan tapa jättää päähenkilönsä usein kaupunkimaiseman varjoon on tuttu Aki Kaurismäen ja Roy Anderssonin tuotannoista. Kollegoidensa tavoin ohjaajaa kiinnostaa ylettömän dialogin ja draaman sijaan hiljaisuuden ja kiusallisuuden vangitseminen ihmisten välillä.

Kerronta operoi unenomaisten näkyjen ja lihatuotannon kaupallisen väkivallan välitilassa. Kuvitellut eläimet edustavat ”sielua”, kun taas silvotut lehmät symboloivat ilmiselvästi lihallista ”ruumista”. Silti maatalousbisneksen paljaat kauhut asemoivat katsojan mielen toisaalle.

Jos koemme teurastuksen arkisen spektaakkelin kammottavana ja kuvottavana, onko pahoinvointimme syy siinä, että olemme syvästi tietoisia jostakin muusta kuin ruumiista – jostakin alennetusta?

Visuaalisuus häikäisee kautta linjan; punaisen ja valkoisen kromaattinen leikki toistaa veren ja lihasten sävyjä; jäätyneet pastellit lämpiävät öisin aistillisen kutsuviksi. Kuvaaja Máté Herbain kamera ottaa kaiken irti valoa ja tilaa hallitsevista geometrisista kompositioista. Ikkunan läpi kuvatut ruudut yksinäisistä sieluista asunnoissaan herättävät muistumia Edward Hopperin maalauksista.

Tarina kahden ulkopuolisen vaikeuksista löytää yhteys tylyssä maailmassa on kirjan vanhimpia, mutta hienovireinen psykologinen katse, vahva esteettinen kädenjälki sekä Borbélyn ja Morcsányin koskettavat, hillityt roolityöt ylittävät romantiikan tutut kliseet. Kulmikkaalla charmillaan Kosketuksissa lumoaa ja kirjoittaa uusiksi säännöt elokuvarakkaudelle sopivista kohteista.

DVD: Julkaisussa anamorfinen 2.35:1 -laajakuva ja Dolby Digital 5.1 -ääniraita.

Teksti: 2018 Samu Oksanen