Teini-ikäinen poika istuu keinutuolissa ja vastailee lyhyesti – ilmeisesti terapeutin – kysymyksiin äitisuhteestaan. Pian nyyhkytykset paljastavat, että myös äiti on paikalla. Aloituskohtaus on hieno, koskettava ja luonnollinen mutta silti tiivis. Sen jälkeen eksytään kauas.

Kohta 18 koostuu viidestä erillisestä tarinasta, jotka kerrotaan yksi kerrallaan, kronologisesti. Kauppaostokset, unohtuneet bikinit ja muut tarinan kannalta epäolennaiset seikat selvitetään aikaa säästelemättä. Poikien välisen ystävyyden ja jakamisen kuvaus rajoittuu yhteen kohtaukseen saunassa.

Kerronnassa on pyritty luonnollisuuteen, mikä onnistuu nuorilta ja kokemattomilta näyttelijöiltä. Pääosin pyrkimys näyttäytyy kuitenkin pitkäveteisinä, poukkoilevina ja arkisina kohtauksina.

Nuoruuden ja vapauden kuvasto on kauttaaltaan kliseistä. Samankaltaista elämänvaihetta kuvannut Oskari Sipolan esikoisohjaus Elokuu oli ehkä sekin kuvastoltaan perinteinen ja jopa tylsä, mutta sentään kaunis.

Teksti: © 2012 Tuija Pyhäranta