Aivan kuten neljän kaveruksen krapulaisia seikkailuja älyvapaan yön jälkeen, tätä elokuvaakaan ei alun perin pitänyt tehdä. Rautaa on kuitenkin taottava kun se on kuuma ja yksi hulvaton komedia laajennettiin kahdella keskinkertaisella niin sanotuksi trilogiaksi.

Finaalinumerossa huumori on jostain syystä sysätty sivuosaan. Alku on komedialle epätyypillinen ja vakava perusvire tehdään heti selväksi. Tuotantobudjettia on nostettu taas parillakymmenellä miljoonalla, mutta aiemmat osat nähneet tietävät, ettei raha ole laadun tae – ensimmäinen Kauhea Kankkunen on edelleen kolmikosta kirkkaasti paras, selvästi pienimmällä budjetilla.

Alun jälkeenkään mitään kiveksille iskevää nauruaaltoa ei synny ja vitsejä saadaan odottaa melko pitkään. Kun niitä vihdoin alkaa tipahdella, paistaa käsikirjoituksesta mielikuvituksen puute. Vitseissä lainataan aineksia muun muassa internetin viraalivideoista ja vanhojen muistelusta.

Bradley Cooper on ensimmäisen Kankkusen jälkeen noussut hiljalleen Hollywoodin kärkikastiin ja samalla erkaantunut Phil Wenneckin roolistaan; Cooper pysyttelee sivuroolissa eikä hän nouse esille missään vaiheessa. Nyt pääosaan on selkeästi nostettu “hassun hauskalla” aksentilla puhuva Leslie Chow (Ken Jeong) ja Aspergerin oireyhtymästä kärsivä Alan (Zach Galifianakis).

Kaksikko on toiminut mausteena ja ryhdittänyt edellisten osien tarinaa, mutta yksin he eivät sitä pysty kannattelemaan. Tämän huomaa myös Chow (Jeong) kun Alan (Galifianakis) toteaa hänelle: “Kun olemme yhdessä, pahoja asioita tapahtuu ja ihmisiä loukkaantuu.” “Siinä se pointti onkin – se on hauskaa.” Sitten Chow vakavoituu; ehkä se ei olekaan kovin hauskaa.

Kauhea Kankkunen 3 ei aiheuta myötähäpeää, vaikka niin voisi helposti luulla. Se on perin neutraali kokemus ja jatko-osana irrallinen.

Krapulaan olisi voinut saada uuden tulokulman (kakkososassa konsepti säilytettiin identtisenä ensimmäisen kanssa), mutta koko asetelma on nyt käännetty lähemmäs huumorilla höystettyä tusinajännäriä. Se on vähintäänkin outoa, koska ohjaajana on edelleen Todd Philips (osat 1 ja 2).

Säädyttömyys on huumorin tapaan minimissä, mutta Yhdysvalloissa kolmososa on vieläkin saanut luokituksen “R”. Suomessa mennään edellisten osien tapaan K-12 merkinnällä.

Kauhea Kankkunen 3 ei lunasta mitään odotuksia, mutta lopussa on silti häivähdys haikeutta, kun Susilauman seikkailut ovat ohi. Jokainen saa itse arvioida ansaitseeko elokuva lopulta nimensä.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2:40.1 -laajakuva ja DTS HD MA 5.1 -ääniraita. Lisämateriaalein pätkät Replacing Zach – The Secret Auditions, The Wolfpack´s Wildest Stunts, Pushing The Limits, Inside Focus – The Real Chow sekä pidennettyjä ja poistettuja kohtauksia.

Teksti 2013: Marko Pekkanen

Muut Kankkuset:
Kauhea Kankkunen
Kauhea Kankkunen 2