Jim Davisin tunnetuksi piirtämä kissasankari Karvinen valloittaa nyt myös elokuvakankaalla. Lasagnen suurystävä ja maanantaita vihaava kattimme seikkailee elokuvassaan Bill Murrayn säestyksellä eikä Karvista ole suostuttu päästämään kankaalle karvat sekaisena, vaan jokainen karva on siististi kammattu. Tietokonetehosteista on vastannut suuri joukko ammattilaisia, ja kyllähän Karvinen jaksaa naurattaa pienen ensijärkytyksen jälkeen. Elokuvan kohdeyleisöksi on tarkoitettu lapset viisivuotiaista koululaisiin ja heidän vanhempansa. Nuoremmalle yleisölle Karvinen-elokuva tarjoaa vauhtia ja kissamaista keljuilua koirien kustannuksella.

Koirat eivät silti jää täysin altavastaajiksi oranssin kollin remutessa koko kankaan leveydeltä. Elokuvan tarina kertoo ajasta ennen talon uskollista, kuolaavaa Osku-koiraa. Karvisen suunniteltu laiskottelu häiriintyy, kun isäntä – vai pitäisikö sanoa palvelija – Esko tuo kotiinsa eläinlääkärin tarjoaman koiran. Nimekseen koira saa Osku eikä huomionkipeä Karvinen luonnollisesti pysty sulattamaan uutta lemmikkiä, joka ryöstää Eskon kaiken huomion kissastaan. Myöhemmin Karvisen avustuksella Osku saadaan ajettua karkuun talosta, mutta pian myös Karvinen itse on etsimässä kadonnutta koirakumppaniaan.

Peter Hewittin Karvinen (Garfield aka Garfield: The Movie, 2004 USA) on peräisin Hollywoodin tusinatehtaalta eikä siitä pilkistä yhtään persoonallisuutta tai yhtä hetkeä syvällisempää ajatusta. Jo ennestään markkinakoneiston sisuksiin imaistu Karvis-hahmo kaikkine oheistavaroineen on valkokangasdebyytissään silti – jos vain mahdollista – vieläkin ennalta-arvattavampi ja särmättömämpi karvapallo. Ikävintä näin aikuiskatsojan silmissä on Karvisen kadonnut kyyninen ja ironinen luonne, joka ainakin Jim Davisin ensimmäisissä albumeissa teki Karvisesta sen mikä nosti kissan menestykseen. Edes Bill Murray Karvisen äänenä ei pysty tekemään tylsälle koheltajakissalle yhtään mitään. Suomessa Karvinen puhuu Martti Suosalon äänellä.

Masentavinta koko rainassa ovat ihmishahmot. Breckin Meyer Eskona muistetaan jo ennestään rakkauden perässä juoksevana väsykkänä elokuvasta Road Trip, mutta Eskon hahmo pyyhkäisee miehen tyystin unohduksiin. Rakkauden kohde Jennifer Love Hewitt (Sydäntenmurskaajat) eläinlääkärinä pomppii kuin barbie-nukke. Enkä edes liioittele! Syynä moneen epäkohtaan tuntuu olevan pelkistetty käsikirjoitus. Ohjaaja Peter Hewitt voi hyvinkin olla vain nimi krediiteissä sillä itse en ainakaan muista miehen aikaisempia ohjauksia tai edes hänen työtään tässä elokuvassa.

Mutta, kyseessähän on kuitenkin elokuva ennen kaikkea lapsille eikä kyynisille kriitikoille. Uskallan siis veikata, että lasten kohdalla elokuva toimii niin kuin pitääkin. Monelle lapselle ei varmaankaan ole suuri haitta, että Karvinen on tietokonein luotu. Mukana on aavistus pelottavia kohtauksia, mutta mitään raakaa ei elokuvassa näytetä. Pääosin tapahtumat ovat tutuin radiobiisein vauhditettua toimintaa eikä leffan pituuskaan kasva ylitse pääsemättömäksi (75 min).

teksti: © 2004 Raimo Miettinen