Vaikka amerikkalaisen lännenelokuvan historia onkin pitkä ja lavea, on se kärsinyt suvantovaiheista ja jonkinasteisesta arvostuksen puutteesta koko elokuvan historian ajan. Näin oli myös 1920-luvun alkupuolella, jolloin westernit olivat ajautuneet pääasiassa b-luokan liukuhihnatavaraksi. Suuret tuotannot olivat jäissä aina vuoteen 1923, jolloin Paramount alkoi filmata Emerson Houghin kertomusta länteen matkaavista uudisasukkaista. James Cruzen ohjaama Karavaani osoittautui sittemmin vuoden suurimmaksi yleisömenestykseksi ja hollywoodilaiseen tapaan myös muut elokuvayhtiöt pyrkivät saaliin jaolle. Seuraavien vuosien aikana tuotettiinkin koko joukko suureellisia lännenelokuvia.

Tositapahtumiin pohjautuva elokuva alkaa toukokuusta 1848. Tuhatpäinen karavaanijoukko on kokoontunut Westpoint Landiin tarkoituksenaan lähteä taivaltamaan kohti tuhansien mailien päässä siintävää Oregonin osavaltiota ja asettua sinne asumaan. Todellisella pioneerihengellä varustettu ryhmä lähtee matkaan toiveikkaana, mutta ennen kuin he ovat seuraavana keväänä saapuneet perille, on matkan varrella ehtinyt tapahtua kaikenlaista.

Paramount suhtautui elokuvaan lännenelokuvalle ennennäkemättömällä intensiteetillä, tarkoituksenaan palauttaa ihmisten mieliin uudisasukkaiden elämä mahdollisimman tarkasti. Elokuvan kustannuksissa ei säästelty, vaan tapahtumien todenmukaisuutta korostettiin viemällä kuvaukset aidoille tapahtumapaikoille. Tämän lisäksi elokuvaan kiinnitettiin tuhansia avustajia ja suuret määrät aikakaudelta säilynyttä rekvisiittaa tyylikkäine jäljitelmineen.

Elokuva kuvaa uudisasukkaiden matkantekoa viihdyttävästi. Tarina kulkee mallikkaasti eteenpäin, eikä huomattavaa tyhjäkäyntiä esiinny missään vaiheessa. Viihdyttävyyttä ja jännitystä elokuvaan tuodaan vaarallisen joen ylityksen, biisonien metsästyksen sekä intiaanien hyökkäyksen avulla. Elokuvan dokumentaarinen anti on vahvaa, siitä pitävät Cruzen hillitty ohjaus sekä Karl Brownin lajityypin ehdottomaan eliittiin kuuluva kuvaus huolen.

Puhtaana asiaelokuvana Karavaani lukeutuisi suuriin ja kuolemattomiin klassikoihin, mutta Hollywood ei olisi Hollywood, ellei mukaan olisi lisätty katsojia kosiskelevaa rakkaustarinaa. Olkoonkin, ettei se nouse missään vaiheessa itse tapahtumien edelle, syö se hieman muuten hillityn ja asiallisesti toteutetun elokuvan tehoa. Kaiken lisäksi sankarin, roiston sekä tämän rakastetun välinen kolmiodraama on selvästi elokuvan heikoimmin toteutettu osa-alue, eikä seikkaa paranna kyseisten näyttelijöiden (Kerrigan, Hale, Wilson) ilmeetön työskentely.

Kokonaisuutena Karavaani on kuitenkin vahva elokuva ja vaikka uudisasukkaita onkin sittemmin kuvattu kymmenissä elokuvissa, ansaitsee Cruzen teos ehdottomasti paikkansa lajityypin valioiden välittömässä läheisyydessä. Raoul Walsh käsittelee samaa aihetta hivenen Cruzea paremmin elokuvassaan The Big Trail (1930).

teksti: © 2005 Kari Glödstaf