Delpyn kepeä kulttuuritörmäytin etsii transatlanttisen elon alkeishiukkasia.
Julie Delpyn ohjaus Kaksi päivää Pariisissa laittoi amerikkalaiskalan vieraille vesille ja nyt ollaan vastavierailulla, kun Marionin (Delpy) impulsiiviset ranskalaissukulaiset ajavat uuden puolison (Chris Rock) hulluuden partaalle.
Ohjaajan omaleimaista tyyliä on verrattu Woody Alleniin, mutta ihmiskuva on enemmän Rabelais’tä kuin Voltairea. Parasta New Yorkissa on rehevä hulluttelijaisä (Albert Delpy), eikä Delpyn komiikka yritä olla yhtä “älyllistä” kuin Allenin parhaissa. Delpy myös tavoittelee naturalistisempaa vaikutelmaa.
Vauhdikas dialogi ja hauskasti hyppivä kerronta tuo mieleen 30-luvun Hollywood-screwballin.
Ranskalaisstereotypioiden altavastaajana Chris Rock on mainion jokamiesmäinen. Farssi ei toimi jatkuvasti, mutta kohellus lepää tukevalla humanistisella nojalla käsitellessään perheen kokemusta äidin kuolemasta.
Teksti: 2012 Aleksi Salonen
Elokuva nähtiin myös osana vuoden 2012 Rakkautta & Anarkiaa -festivaalia.
Lue raportti »
Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Somen sairaalloisuuteen herättelevässä pakohuoneessa eivät palaset loksahda paikoilleen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA