Sandra (Marion Cotillard) saa potkut. Työnantaja on tosin viekkaasti vierittänyt päätöksen työtovereille. Jos ei potkuja, ei tonnin bonusta. Pienituloisille tehdastyöläisille se on iso raha.

Masennuksesta toipuva Sandra melkein luovuttaa, mutta miehensä auttamana käy kamppailuun työpaikkansa puolesta. Aikaa on yksi viikonloppu, jonka kuluessa vakuuttaa työkaverit, tai ainakin puolet heistä omalle kannalleen.

Sosiaalisen realismin mestarit, Dardennen veljekset, kertovat tarinaa riisutun humaanisti. Kameran liike motivoituu aina ihmisestä, on lähellä, ihmisen koossa, heiluu kuin kävelevä. Voi jääda huomaamatta, miten paljon juuri se rakentaa sympatiaa päähenkilölle.

Cotillardin roolisuoritus on tähtikehästä riisuttu. Hän ei tee Sandrastaan superihmistä, menestyjää, vaan pikemmin päinvastoin; itsetuntonsa menettäneen tavallisen naisen, joka epätoivon hetkellä haluaisi vain velttona vajota peittojen alle. Katsojalle olisi helpompaa hurrata “suoraan puhuvaa” järjestyksenpalauttajaa. Dardennet ja Cotillard ymmärtävät, ettei köyhän maailma ole sellainen.

Kaksi päivää, yksi yö on sarja kohtaamisia, jotka pureutuvat työväenluokan taloudelliseen arkeen. Järjestelmä tekee heistä vastentahtoisia vihollisia, mutta toisaalta yllättävän vahvoja liittolaisia. Näin tiukissa tilanteissa on vaikea piiloutua paskapuheen taakse. Sandran asemassa moni antaisi periksi, eikä mikään tule elokuvassakaan helpolla.

Robert Bressonin Taskuvarkaan hengessä ja tyylilleen ominaisesti Dardennet lataavat paljon katharttiseen loppuhuipennukseen. Tässä elokuvaamisen tavassa ei tavoitella pikavoittoja.

Täkynä voisi heittää, että Sandran tarina kertoo sisusta ja solidaarisuudesta.

DVD: Julkaisussa anamorfinen 1.85:1 -laajakuva ja Dolby Digital 5.1 -ääniraita. Ei lisämateriaalia.

Teksti: 2014 Aleksi Salonen