Aleksi Mäkelä alkaa 43-vuoden iässä muistuttaa aikuista elokuvaohjaajaa. Kaappari (2012) on jo kolmas Markus Selinin luottomiehen tekele, jossa ihan joka ainoaa ei ole maustettu joko irrallisella huumorilla tai tarpeettomalla kuvakikkailulla.

Täysin syyntakeeton kuvauspaikan kapteeni Mäkelä ei ole vieläkään. Ajoittain valkokankaalle pompsahtaa jotain lähinnä Michael Bayn tyylittelyt mieleen tuovaa räpellystä.

Jo Rööperin (2009) aloitusjakso ja kokonaisvaltaisemmin Kotirauha (2011) osoittivat, että niin halutessaan Mäkelä osaa tehdä laadukasta draamaa. Paljon puhuvasti sinällään tragikoominen Kaappari sisältää huomattavasti rauhallisemmin sanaleikkejä kuin liki kelvoton Pahat pojat (2003).

Pikkurikollisen elämäntyyli ja -tapa ovat Mäkelän elokuvien päähenkilöt. Vaikka rappiosta on kaikkien elokuvien tapaan voinut löytää kantaaottavuutta, niin vasta Kotirauhassa aidosti sanottiin jotain relevanttia.

Vuonna 1978 sattuneen lentokonekaappauksen vaiheisiin soveltaen paneutuva Kaappari on Aarno Lamminpartaan (Kari Hietalahti) epätoivoinen sukellus kohti parempaa itsetuntoa.

Kohtalaisen kepeänä pysyvän trillerin rinnalla kuljetetaan kysymystä suomalaisen yhteiskunnan luonteesta, sen päättäjistä ja syrjäytymisongelmaa sivuten näiden seurauksista. Jos taloudellisella menestyksellä arvioitava ahkeruus on ainoa tapa ansaita läheisten kunnioitus, miten käy epäonnisille ja taitamattomille?

Terroristeista ei puhuta. Lamminparras on tavallinen pullon huulilleen ottanut suomalainen, joka on sattunut epäonnistumaan bisneksissään. Katsojan toivotaan uskovan päähenkilön sanat ”mä en halua kenellekään mitään pahaa”. Hän on panttivankien tapaan uhri.

Jos Elias Koskimiehen ja Mika Karttusen kirjoittamaa tarinaa on uskominen, ei tätä maata ainakaan vuonna 1978 hallittu kuin sattumalla. Urho Kekkonen (Tero Jartti) on raivoava seniili, Kalevi Sorsa (Pasi Toivanen) sikaria tuprutteleva verikoira ja liikenneministeri (Miitta Sorvali) yksinkertaisesti epäpätevä tolvana.

Päähenkilön avuttomuus ja siitä seuraava tarinan päämäärättömyys ei ole ongelma, sillä Kaappari on elokuva motiiveista ja niiden taustoista. Kotirauhan tapaan henkilövetoinen rakenne on ilahduttavan yksinkertainen ja jopa ajatuksia herättävä. Vielä kun Mäkelä lopullisesti pääsisi eroon lapsuksistaan.

Blu-ray: Levyssä 1080p 2.35 : 1 -laajakuva ja DTS HD-MA 5.1 -ääniraita.

Teksti 2013: Jouko Luhtala