Ajankohtaiseen juhlapyhään liittyvää perhetematiikkaa ruotiva norjalaisdraama on varmasti tehty mutta yllätyksetön. Ensemble-muottiin puettu, lukuisia juonilankoja pyörittelevä Jouluksi kotiin on kaunis ja hillitty, joskin epätasapainoinen.

Tarinat lähestyvät rakkautta, perhettä ja kotia eri tulokulmista: hahmot vaihtelevat teini-ikäisistä vanhuksiin, painokkuus nuoresta ihastuksesta syntymän ja kuoleman kaltaisiin taitekohtiin. Eräänlaiset raamit asettaa tarina, joka seuraa nuoren imigranttipariskunnan synnytystä, apuna jouluaattonsa työlleen uhrannut kotilääkäri. Juonipolku nivoutuu elokuvan avaavaan kohtaukseen, joka sijoittuu sodan runnomaan Jugoslaviaan.

Näyttelijät ovat rooleissaan osuvia ja keskeisiin kohtauksiin ladataan merkityksiä vaivihkaa. Ongelma on formaatti: kun juonipolkuja on kymmenkunta, jää jokainen pintaraapaisuksi. Keskeistä on, että sanotaan kaikesta jotain, ei viestin painokkuus itsessään. Käsikirjoitus sortuu myös turhiin kliseisiin: varattua miestä kaipaileva vanhapiika on nähty liian monta kertaa, samoin urheilijanuransa romuttanut deeku.

Mieleen jää silti ainakin Paulin (Trond Fausa Aurvaag) tarina. Vaimonsa hylkäämä puoli-alkkis ei saa enää nähdä edes lapsiaan, joten aattona tämä kolkkaa exänsä avopuolison ja esiintyy itse pukkina. Hahmon koomisuus taittuu kitkeräksi, kun tilanne ei purkaudukaan vitsiksi.

Teksti: © 2010 Anton Vanha-Majamaa