Jotain ilmassa

Après Mai (2013)

  • 5

Vallankumouksen vesiraja laskee, mutta liike jatkuu Olivier Assayasin kirkkaassa ja mukaansatempaavassa nuoruuskuvauksessa.

julkaistu 2013-07-05 / päivitetty 04.09. klo 16:04

KUVA 3

Clément Métayer, Lola Créton, Felix Armand
Clément Métayer, Lola Créton, Felix Armand 

KUVA 2

Jotain ilmassa
Jotain ilmassa 

KUVA 1

Vuoden 1971 yhteenotto Pariisissa on sykähdyttävä
Vuoden 1971 yhteenotto Pariisissa on sykähdyttävä 

Jotain ilmassa

Ohjaus Olivier Assayas
Näyttelijät Clément Métayer, Lola Créton, Felix Armand
Maa Ranska
Pituus 122 min
Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

“Vihaan vanhoja runoilijoita,
Etenkin vanhoja runoilijoita, jotka vetävät sanansa takaisin
jotka vetoavat toisiin vanhoihin runoilijoihin
jotka puhuvat nuoruudestaan kuiskauksin,
sanovat: tein niin silloin
mutta se oli silloin
se oli silloin”

Jotain ilmassa – alkukielellä Après Mai, viittauksena Euroopan vuoden 1968 “hulluun” toukokuuhun – liki alkaa tällä runolla, jonka nuori päähenkilö, taiteilijaksi aikova radikaali Gilles lukee tyttöystävän lähtijäismuistoksi antamasta beat-runoteoksesta.

Yhden 2000-luvun hienoimmista taide-elokuvista, Kesähetket, ohjanneen Olivier Assayasin voi ajatella ottaneen nämä sanat johtolangakseen palatessaan nuoruutensa poliittisesti ja taiteellisesti ristivetoisiin, runollisiin vuosiin. Jotain ilmassa on ohjaajalleen omakohtainen, mutta nostalgian sumusta vapaa kulttuurinkuva.

Kesähetkistä muistuttaen, moitteettomasti soljuvan nuoren taiteilijan bildüngsromanin lomaan on nivottu paljon ideoiden suihkuvirtauksia vireälle mielelle. Taiteellisen omahistorian osalta keskeisiin lukeutuu jännite radikaalin muodon (Buñuel tai Godard) ja radikaalin sanoman (60-luvun agit prop -dokumentit) välillä.

“Radikaali syntaksi”, kuten elokuvan autenttisessa dialogissa väitellään, on toisten mielestä taiteen ainoa keino kapitalistisen ja porvarillisen hegemonian kahleista murtautumiseen. Toiset taas tekevät tyyliltään klassista poliittista elokuvaa juoksuhaudoissa, “työläisille työläisten kielellä”.

Tässä kiistassa Gilles, silloisen Assayasin alter ego, huomaa jäävänsä edustamansa avant garden vuoksi ulkopuoliseksi, etäiseksi elitistiksi. Monille ajan vallankumouksellisista taide on ensisijaisesti väline muihin tarkoituksiin. Tällöin muodon tulisi kärsiä tehokkuuden nimissä.

Assayasin ohjaustavasta voi täydellä syyllä sanoa, että hän on tavoittanut muotokielellään synteesin tai kolmannen tien, joka noina kiihkeinä aikoina vaikutti varmasti etäisemmältä kun vallankumous itse. Se toki muistuttaa klassista, mutta tarkemmin katsottuna se on humanistinen, fenomenologinen kieli. Siinä on omaa, hienovaraista radikalismiaan, joka ei alistu Hollywood-hegemonian eskapismille.

Kamera motivoituu toistuvasti hahmojen liikkeestä. Eräässä erityisen hienossa otoksessa, pienessä painotalossa, panoroiva kamera kääntyy kiireisen sisään tulevan Gillesin myötä oikealle, käy hänen luonaan sohvalla kun tämä sytyttää tupakan ja sitten, etualalla olevan koneenkäyttäjän kääntäessä kampea, kiertyy tuota liikettä mukaillen kohti toista oviaukkoa, josta paikalle saapuu pian painokoneiden omistaja, isä, joka toruu nuorten painamaa “pinnallista” materiaalia.

Kuten elokuvan maailmaan orgaanisesti – ei lavasteina vaan tuota aikaa kantavina – kuuluvat runokirjat, julisteet ja levynkannet, vie tämä otos osaksi sykähdyttävää liikettä ja energiaa, joka leimasi ajan nuorisoliikkeitä. Päähenkilöille liike on usein tärkeämpää kuin päämäärä, vallankumous, jonka tarkka sisältö on hämärässä. Liike, kuten elokuvan alun ja vuoden 1971 Pariisin väkivaltaisesti tukahdutettuun mielenosoitukseen osallistuneet huomaavat, kaappaa mukaansa.

Liikkeen, sanan poliittisessa merkityksessä, kohtaloksi käy sirpaloituminen ryhmittymiksi. Taiteenfilosofian erojen lisäksi linjoja syntyy muun muassa suoran toiminnan, väkivaltaisen tai -vallatoman, Kiinan ja Neuvostoliiton idealisoinnin ja ruohonjuurisosialismin polttopisteisiin. Muutaman vuoden kuluessa monet protagonisteista assimiloituvat Gillesin/Assayasin tapaan, kun liike pysähtyy. Nuori elokuvantekijä päätyy avustajaksi natsien ja merihirviön kinotaisteluun.

Toukokuu on ohi. Jotain ilmassa on ehkä tarkkanäköisin noista usein elokuvatuista hulluista vuosista, jolloin nuoruuden idealismin työntämän vallankumouksen aalto hajosi ja vesiraja aloitti nyt välttämättömältä näyttävän laskunsa.

Teksti: 2013 Aleksi Salonen

Seuraa meitä

PINNALLA

Get Out, Daniel Kaluuya

Vuoden parhaat (elokuvat) 2017

Aleksi Salonen | 10.01.

Elämää vuonna 2017 värittivät Get Out ja Twin Peaksin paluu sekä kymmenet muut taideteokset. Listasimme kiinnostavia.

Lue lisää »
Saïd Taghmaoui, Chris Pine, Gal Gadot, Eugene Brave Rock ja Ewen Bremner

Wonder Woman

Samu Oksanen | Blu-ray | 17.01.

DC:n feministinen voimafantasia antaa itselleen luvan pitää hauskaa – ja lopputulos tyrmää kuin paineaalto.

Lue lisää »
Michelle Williams ja Mark Wahlberg

All the Money in the World

Kreeta Korhola | 10.01.

Ridley Scottin jännäri löysi itsensä elokuva-alaa ravistelevan ahdistelukeskustelun myrskyn silmästä.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Daisy Ridley

Star Wars: The Last Jedi

Aleksi Salonen | 14.12.

Komiteakäsikirjoitukselta maistuva jediseikkailu taistelee löytääkseen jonkin syyn olemassaololleen.

Lue lisää »
Dwayne Johnson, Karen Gillan, Kevin Hart, Jack Black, Nick Jonas

Jumanji: Welcome to the Jungle

Aleksi Salonen | 18.12.

Sukkela jatko-osa päivittää Jumanjin konsolipeliaikaan, mutta hahmot ovat suoraan 90-luvulta.

Lue lisää »
Saksanhirvet

Kosketuksissa

Samu Oksanen | 01.01.

Metafyysinen rakkaustarina teurastamossa ja unissa toisiaan etsivistä sieluista dominoi Berliinin elokuvajuhlia vuonna 2017.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Emma Watson

The Circle

Aleksi Salonen | Blu-ray | 11.12.

The Circle pyrkii varoittavassa sävyssäänkin erottumaan Black Mirrorin teknopessimismistä, mutta erottuu lähinnä epämääräisyydessään.

Lue lisää »
Anselm Elgort

Baby Driver

Aleksi Salonen | Blu-ray | 11.12.

Stomp ja Drive menevät naimisiin Edgar Wrightin riemukkaassa ryöstömusikaalissa.

Lue lisää »
Cara Delevigne ja Dane Dehaan

Sarjakuvista kankaalle: Valerian ja Atomic Blonde

Aleksi Salonen | Blu-ray | 11.12.

Arviossa Luc Bessonin suuri avaruusooppera ja Charlize Theronin tähdittämä ultraväkivaltapommi ala John Wick.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa
TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2018
ISSN 1798-7202