Rowan Atkinson, tuo legendaarinen brittikoomikko, nousi parrasvaloihin sellaisilla TV-klassikoilla kuin Not the Nine o´clock News, Musta Kyy ja Mr. Bean ja niistä hänet parhaiten muistetaankin. Sittemmin brittiherra on näytellyt myös rapakon toisella puolella, mutta ihan napakymppeihin hän ei siellä ole osunut.

Uusimpana yrityksenä naurattaa yleisöä on agenttiparodia Johnny English, joka naurattaa hetkittäin, mutta ei jaksa oikein innostaa. Austin Powers -hupailut ovat puristaneet hetkeksi kaiken mahdollisen mehun irti näistä agenttiparodioista, siksipä Johnny English vaikuttaa hieman väsähtäneeltä.

Johnny English (Rowan Atkinson) on Englannin salaisen palvelun leivissä. Ei kylläkään agenttina vaan toimistohommissa, eivätkä nekään oikein suju. Hänen aikansa kuluu haaveillessa agentin urasta ja eräänä päivänä hän saakin mahdollisuuden unelmiensa työhön, kun kaikki salaisen palvelun agentit kuolevat suuressa räjähdyksessä. Jäljelle jää vain Johnny, joka nyt sitten värvätään pitämään silmällä kruununjalokiviä.

Kuinka ollakaan, Johnny mokaa heti ensimmäisen työtehtävänsä, kun nuo kallisarvoiset kivet viedään hänen nenänsä edestä. Asialla on ilmeisen mielipuolinen ranskalainen miljonääri Pascal Sauvage (John Malkovitch), joka aikoo tulla kruunatuksi Englannin uudeksi kuninkaaksi. Hänen suunnitelmiaan tulee kuitenkin sotkemaan Johnny English, ehkä maailman typerin agentti. Apua hän saa pariltaan Boughilta (Ben Miller) ja kauniilta Lorna Campbellilta (Natalie Imbruglia).

Johnny English ei ole todellakaan parasta mahdollista Atkinsonia, vaikka täysin kelvotonkaan se ei ole. Käsikirjoittajat Neal Purvis, Robert Wade ja William Davies eivät ole keksineet yhtäkään omaperäistä ideaa koko elokuvaan, eikä edes Atkinson pysty elokuvaa pelastamaan.

Mukaan on kyllä kirjoitettu pari hauskaa kohtausta (esim. kohtaus, jossa Johnny haukkuu Englannin ulkoministeriä “hikoilevaksi läskiksi” huomaamatta, että itse ministeri istuu hänen vieressään), mutta nekin löytyvät ihmeellistä kyllä vasta DVD:n lisämateriaaleista. Elokuvan harvat hauskat kohtaukset ovatkin lähinnä Rowan Atkinsonin ansiota, sillä itse vitsit eivät jaksa juuri naurattaa.

Parista hauskasta jutusta huolimatta Johnny English on kuitenkin ihan liian tuttua ja valmiiksi purtua tavaraa. Atkinson ja Malkovitch pystyvät ansioituneina näyttelijöinä tuomaan hymyn kasvoille aina silloin tällöin, mutta kyllä Austin Powers pesee kaikesta huolimatta Johnny Englishin seitsemänä päivänä viikossa. Valitettavasti.

Teksti: © 2003 Antti Honkala