Risto Jarvan Jäniksen vuosi (1977 Suomi) jäi ohjaajan viimeiseksi elokuvaksi ja nousi näin ehkä hänen arvostetuimmaksi teokseksi. Arto Paasilinnan samannimisen romaanin pohjalta ideansa napanneen elokuvan pääosassa nähdään Antti Litja tavallisena Vatasena. Ohjaaja Jarvan ja näyttelijä Litjan edellinen yhteinen projekti oli elokuva Loma (1976).

Jäniksen vuosi käsittelee valmistusajankohtanaan entistä enemmän esille nousseen luonnonsuojelun tärkeyttä ja on sen puolestapuhujana. Se menestyi sekä kotimaassa että ulkomailla. Ohjaaja Risto Jarva kuoli vain parin tunnin kuluttua elokuvan ensi-iltaesityksen jälkeen auto-onnettomuudessa Helsingin Kuusisaaressa.

Kaarlo Vatanen (Litja) painaa pitkää päivää mainosfirmassa ja kotona odottaa kuihtuva avioliitto. Mies päätyy sattumalta eräällä työmatkalla metsän keskelle. Metsästä hän löytää loukkaantuneen nuoren jäniksen, jonka Vatanen ottaa hoiviinsa. Tästä alkaa kaupunkilaisen pukumiehen matka luonnon siimekseen pois Helsingin puristuksesta. Solmio lentää puroon ja yösijansa Vatanen löytää vanhasta ladosta. Kesä luonnossa on eräänlainen paluumatka takaisin luontoon. Suomalaisen miehen paluu synnyinsijoille. Silti yhteiskunnan väliintulo on välttämätöntä. Tästä esimerkkeinä, kun eläinlääkäri joutuu kirjoittamaan Vataselle valtakirjan jäniksen pitämisestä, poliisin pidättäessä miehen arpajaisvoitto-stereoiden myymisestä eikä pako luontoon pyyhi Vatasta yhteiskunnan rekistereistäkään.

Jäniksen vuodessa Risto Jarva tuo esille näkemyksiään muuttuvasta luonnosta, josta käyty keskustelu oli 1970-luvun lopulla vielä alkutekijöissään. Elokuva on vahvasti omassa ajassaan. Deodoranttipullojen otsonia tuhoavat kaasut ovat selkein yksityiskohta ja aikansa keskustelunavaus. Osaksi tämän seurauksena Jäniksen vuosi on hupaisa ja kömpelönoloinen oman aikansa teos. Tässä mielessä Jäniksen vuodesta olisi paikallaan uusi filmatisointi.

Harvoin tulee erikseen kiiteltyä elokuvan leikkausta, mutta Jäniksen vuoden kohdalla tämä on hyvä tehdä. Ohjaaja Jarva on itse häärännyt leikkauksen parissa ja saa toistuvasti kohtauksiin jotain poikkeuksellista sujuvuutta ja upeasti hallittua liikettä. Leikkaukset tukevat elokuvan tarinaa onnistuneesti.

Antti Litja Vatasen roolissa on myös elokuvan kantavia osasia. Tavallisen virtasen roolissa Litja arkisin kasvoin ilmentää hienosti hahmonsa tunteita. Suhde jänikseen on hellyyttävä, hauska ja ristiriitainen. Myös jänikset – elokuvassa käytettiin kahta jänistä – on saatu luonnollisiksi eikä katsojan ajatus juurikaan karkaa pohtimaan eläimen ohjausta.

teksti: © 2006 Raimo Miettinen