Jack Reacher on outo yhdistelmä naurettavaa etsiväjännäriä ja väkivaltaista kostoiskua.
Entinen sotilaspoliisi ja kivenkova rikostenselvittäjä Jack Reacher on nyt siirretty Lee Childin romaanien sivuilta valkokankaalle. Ohjaaja Christopher McQuarrie tunnetaan paremmin mm. Epäiltyjen ja Operaatio Valkyrien käsikirjoittajana. Tom Cruise esittää nimihahmoa ja on osittain tuottanut tämän ensimmäisen jaskakurottajan, joka perustuu romaaniin Tappaja.
Suomenkielinen nimi sai muodon: Jack Reacher – Tappajan jäljillä, koska viittaus alkuperäisromaaniin haluttiin säilyttää, mutta nimenä: ”Jack Reacher – Tappaja” olisi johtanut harhaan. Tekojensa puolesta Reacher menee kyllä tappajasta, mutta tarkoitushan pyhittää keinot.
Kun tarkka-ampuja surmaa viisi ihmistä, poliisin kiinni ottama epäilty haluaa kutsua Jack Reacherin paikalle. Onko murhaaja sittenkin joku muu, kuin epäilty? On, sehän on selvää jo alusta asti. Sitten seuraa yhdentekevää rikostutkintaa ja nyrkkimyllyä.
Jack Reacherin ensi-iltaa siirrettiin Yhdysvalloissa taannoisen ampumistapauksen vuoksi. Ratkaisun ymmärtää hyvin, kun alun kohtaus on ohi. Verta ei juuri nähdä, mutta viattomien surmaaminen on kuvattu realistisesti. Rujo aloitus antaisi mahdollisuuden hyytävälle jännitysnäytelmälle, mutta matto vedetään nopeasti alta.
Jack Reacher (Tom Cruise) on supermies, jolla on valokuvamuisti, kyky nähdä tulevaisuuteen ja kallo, jota ei saa rikki pesäpallomailallakaan. Jopa sivulliset auttavat häntä pyyteettömästi. Pahikset taas ovat itäeurooppalaistaustaisia sadisteja, jotka seisovat pimeillä kujilla autojensa vierellä.
Yllättävää kyllä, Jack Reacher – Tappajan jäljillä ei ole amerikkalaisen isänmaallisuuden ylistys, vaikka patrioottinen vaskimusiikki välillä siihen suuntaan viittaakin. Reacherin rikostutkinta etenee hitaasti, selkeän alleviivaten. Juonenkäänteet ovat yhdentekeviä ja salaliitto naurettava. Dialogi vuorottelee kekseliäiden sutkautusten ja monotonisen teleprompteripuuron välillä.
Verellä ei mässäillä, mutta väkivaltaa on paljon, mikä aiheuttaakin kummallisen kontrastin; ensin seurataan Reacherin tutkimuksia, jotka ovat hölmöydessään silkkaa komediaa, ja seuraavassa hetkessä hakataan nenää murskaksi kolmannen osapuolen takaraivolla.
Toiminnan joukkoon mahtuu myös yksi takaa-ajo, joka sekin on varsin kuiva ja mielikuvitukseton. Reacherin mieheyttä muistetaan kuitenkin pönkittää jopa hänen ajamansa auton äänellä, joka on muiden autojen hiljaiseen hurinaan verrattuna mahtipontista jylinää.
Jack Reacher – Tappajan jäljillä on kuin kaksi elokuvaa yhdessä: naurettava parodia superetsivästä ja väkivaltainen kostoisku geneerisiä murhaajia vastaan. Cruise on sopiva valinta Reacheriksi, koska hän säilyttää pilkkeen silmäkulmassaan ja vetää roolin sopivasti yli. Surkuhupaisasta aloituksestaan huolimatta Jack Reacher palannee valkokankaille myös tulevaisuudessa.
Teksti 2013: Marko Pekkanen
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA