Itse ilkimys 3

Despicable Me 3 (2017)

  • 3

Ylikierroksilla käyvän animaation perhekeskeinen tilannekomedia viihdyttää, muttei vilauta riittävästi Grun kunnianhimoista virnettä.

julkaistu 2017-07-15 / päivitetty 31.08. klo 18:06

KUVA 3

Kätyrit (Pierre Coffin)
Kätyrit (Pierre Coffin) 

KUVA 2

Gru / Dru (Steve Carell)
Gru / Dru (Steve Carell) 

KUVA 1

Gru (Steve Carell) ja Balthazar Bratt (Trey Parker)
Gru (Steve Carell) ja Balthazar Bratt (Trey Parker) 

Itse ilkimys 3

Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Arvostelu on kirjoitettu alkuperäisen 2D-version pohjalta.

Alkuperäinen Itse ilkimys (2010) raikasti teknisesti taiturimaisten tietokoneanimaatioiden kenttää agenttiparodian ja perinteisten perhearvojen notkealla sekoituksella. Elokuvassa belalugosilaisittain artikuloiva superrikollinen Gru (Steve Carell) järjesti elämänsä uudelleen kolmen pienen adoptiotyttärensä ympärille. Jatko-osassa (2013) hillo- ja hyytelöbisnekseen siirtynyt ex-rikollinen löysi agentti Lucysta (Kristen Wiig) sielunkumppaninsa ja avioitui.

Itse ilkimys 3 käynnistyy prologilla, joka esittelee katsojalle Bond-konnan veroisen antagonistin. Laskuvarjohousuihin ja olkatoppauksiin pukeutuva Balthazar Bratt (Trey Parker) on 80-luvun television lapsitähti, jonka aseistukseen kuuluvat itsestään täyttyvät purkkapallot ja energiasäteiksi kanavoituvat Van Halen-riffit. Kun kunnian päiviinsä tv:n pahana poikana jämähtänyt Bratt pakenee, vaikkakin ilman maailman suurinta timanttia, rikoksenvastaisen järjestön uusi pomo antaa Grulle ja Lucylle potkut, jolloin vakoojavanhempien elanto vaarantuu.

Vaikka Michael Jacksonin Bad hulmuttaa tukkaa, ja katsoja tuntee tiukasti rytmitetyn slapstickin iskut kasvoillaan, Carell ja Wiig onnistuvat sitomaan toiminnan kummallisiin mutta emotionaalisesti samaistuttaviin hahmoihin. Hetkittäin välähtää myös alkuperäiseen elokuvaan sijoittuvan vuoristorata-ajelun pastellinsävyinen pop-henki, jonka autenttisuutta Illumination-studion lahjakkaat tekijät ovat yrittäneet tavoittaa niin myöhemmissä Itse ilkimyksissä kuin pitkissä animaatioissa Lemmikkien salainen elämä ja Sing.

Toisessa näytöksessä käsikirjoittajat Cinco Paul ja Ken Daurio tuovat kuvioihin mukaan Grun kauan kadoksissa olleen kaksoisveli Drun (Carell), joka on vakavailmeisen veljensä täydellinen vastakohta aina valkeaa hiuspehkoa ja Tommy Wiseau-aksenttia myöten. Draaman välineenä kaksoisveli on kieltämättä saippuaoopperamainen ratkaisu, mutta vain puolet genrekonventioita ylösalaisin kääntävän animaation huumorista.

Grun ja Drun tehtävässä varastetun timantin palauttamiseksi Friz Frelengin Vaaleanpunainen pantteri tulee imaistuksi Spy vs Spy-strippiin. Jalokiven sekä veljesten toisiaan täydentävien asujen värit antavat ymmärtää, että luova kehys ohjaajakaksikko Pierre Coffinin ja Kyle Baldan työlle on rakentunut juuri näistä viitteistä.

Grun kuroessa umpeen menetettyä aikaa veljensä kanssa muille perheenjäsenille on varattu omat tarinalinjansa, suloisimpana pikku-Agneksen yksisarvisjahti. Lakkoilevat kätyrit napsuttelevat sormiaan vankilassa, jonne keltaiset pahan palvelijat päätyvät esitettyään valtakunnallisen television kykykilpailussa Gilbert ja Sullivan-pastissin, joka riehakkuudessaan pakottaa katsojankin taputtamaan mukana.

Käsittämätöntä turisti-italiaa jokeltavat twinkiet ovat siedettäviä pieninä annoksina, mutta nyt heidän viattoman anarkistinen kohelluksensa on murtautunut ulos päänarratiivista kuin Ice Agen Jyrsis-maaoravan pakkomielle tammenterhon piilottamisesta.

Animaatiossa jokaisella hahmolla on hetkensä, mutta elokuva ei lopulta kasva osiaan suuremmaksi kokonaisuudeksi. Sattumanvarainen leikkaus ainoastaan vahvistaa käsitystä monisäikeisen tarinan sekavuudesta. 80 miljoonan dollarin vinha pyöritys saa kyseenalaistamaan jopa vallitsevan muodon mielekkyyden; ehkä Itse ilkimys-elokuvat toimisivat paremmin antologiana lyhyitä, toisiinsa linkittyviä seikkailuja, kuten Disneyn 1940-luvun musiikkipitoiset kooste-elokuvat.

Ikään kuin itseironisena piikkinä nykyiselle Hollywood-teollisuudelle tapahtumat kelautuvat lopussa massiiviseen, paikoin häkellyttävän fotorealistiseen toimintajaksoon, jonka erottaa Man of Steelistä lähinnä alhaisempi siviiliuhrien määrä. Kun jättimäinen Bratt-robotti talloo jalkoihinsa unelmatehtaan ikonisen kyltin, Los Angeles osoittautuu jälleen kerran puitteiltaan ja symboliarvoltaan vetovoimaiseksi kaupungiksi kylvää tuhoa.

Itse ilkimys 3:n kohdalla vakavampien sävyjen ja teemojen kommentointi on kuitenkin toissijaista, sillä perheen taloudellinen epävarmuus, Lucyn äitiyshuolet ja Margon vahinkokihlaus ovat sentimentaalisuudestaan huolimatta irrelevantteja elementtejä kätyrimaniasta kärsivien lasten silmissä. Vastaavasti Brattin korni hahmo on kulttuurinen tuote ja jäänne aikakaudelta, joka palvelee lähinnä aikuisten nostalgista sitouttamista animaation maailmaan.

Puolitoistatuntinen sokerihumala ei ehkä paina aivoihin pysyvää muistijälkeä, mutta energinen ja visuaalisesti kekseliäs animaatio saavuttaa status quon, jonka pohjalta suoltaa jatko-osia hamaan tulevaisuuteen. Tanssitaistoa Madonnan Into the Grooven tahtiin on myös vaikea ylittää.

Teksti: 2017 Samu Oksanen

Seuraa meitä

PINNALLA

Juliette Binoche

Aurinko sisälläni

Aleksi Salonen | 24.10.

Ihana Juliette Binoche loistaa Claire Denis’n hienovireisessä romanttisten tunteiden ja tuntemusten draamakomediassa.

Lue lisää »
Michael Fassbender

Alien: Covenant - hirviömäinen mash-up

Samu Oksanen | 15.06.

Tiukan isänvallan tukahduttama leffasarja kaipaa kipeästi pelastajaa, mutta avaruudessa kukaan ei kuule huutoasi.

Lue lisää »
Barry Keoghan ja Colin Firth

The Killing of a Sacred Deer

Aleksi Salonen | 31.10.

Kreikkalaisen myytin päivitys nykyaikaan toi Cannesin parhaan käsikirjoituksen palkinnon, ihan ansaitusti.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Juliette Binoche

Aurinko sisälläni

Aleksi Salonen | 24.10.

Ihana Juliette Binoche loistaa Claire Denis’n hienovireisessä romanttisten tunteiden ja tuntemusten draamakomediassa.

Lue lisää »
Barry Keoghan ja Colin Firth

The Killing of a Sacred Deer

Aleksi Salonen | 31.10.

Kreikkalaisen myytin päivitys nykyaikaan toi Cannesin parhaan käsikirjoituksen palkinnon, ihan ansaitusti.

Lue lisää »
Terry Notary, Dominic West

The Square

Aleksi Salonen | 14.11.

Ruben Östlundin yhteiskunnallinen satiiri voitti Cannes’n pääpalkinnon vuonna 2017.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

Seuraa meitä

Seuraa Filmgoeria Facebookissa
Seuraa Filmgoeria Twitterissä
Tilaa Filmgoerin sisältö RSS-syötteenä
Tsekkaa myös toimituksen leikekirja
Filmgoer Youtubessa
TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2017
ISSN 1798-7202