Apokalypsin jälkeen ihmiskunnan rippeiden on valittava kahden pahan välillä: joko lähteä tien päälle – kuten Mad Max 2:ssa (1981) ja Tiessä (2009) – tai vetäytyä linnoitettuun enklaaviin. Yhteiskunnan luhistuminen merkitsee, että muukalaisiin ei ole luottamista – mutta toisaalta ei myöskään läheisiin perheenjäseniin, tai lemmikkeihin.

Trey Edward Shults teki vuonna 2015 vaikutuksen pitkällä ohjausdebyytillään Krisha, jonka perhedraama tuntui usein kauhulta. Tittelistään huolimatta It Comes at Night ei järkytä yleisöä suoraviivaisella kauhulla, vaan luottaa klaustrofobiseen paranoiaan, joka kiristää sekä hahmojen että katsojien peukaloruuveja. Kolkko tarina avautuu sivilisaation reunoilta yksinäiseen maailmaan, josta tarkentamaton epidemia-aalto on väestökadon myötä pyyhkinyt pois niin lain, järjestyksen kuin inhimillisen säädyllisyyden.

Paul (Joel Edgerton) ja Sarah (Carmen Ejogo) ovat asettuneet teini-ikäisen poikansa Travisin (Kelvin Harrison Jr.) kanssa sokkeloiseen maataloon, ja valmistelevat nyt pikavauhdilla hautajaisia Sarahin iäkkäälle isälle, jonka kehoa peittävät iljettävät paiseet. Kaasunaamareihin sonnustautuva kolmikko muistuttaa ilmeettömine visiireineen ja nokkamaisine suodattimineen erehdyttävästi keskiajan ruttotohtoreita työssään.

Paul hallitsee vankilanomaista turvapaikkaa, jonka ikkunat on laudoitettu. Ainut sisäänkäynti on lukittu punainen ovi sinetöidyn käytävän päässä. Päivänvalo on niukkaa, ja varjot ovat pitkiä. Valokuvat kuvaavat onnellisempia aikoja ilmeisesti lähimenneisyydessä, mutta muutoin taustatarina jää hämäräksi.

Säännöt ovat tiukat: kulkekaa aina pareittain; ruokailkaa yhdessä; älkää koskaan menkö ulos yöllä. Kun epätoivoinen muukalainen yrittää murtautua heidän taloonsa, Paulin on pakko harkita yhteistyötä ja suojan tarjoamista sisään tunkeutuneelle Willille (Christopher Abbott), hänen kumppanilleen Kimille (Riley Keough) sekä näiden pienelle Andrew-pojalle (Griffin Robert Faulkner). Järjestely tuo ruokaa, karjaa ja kumppanuutta – arvokkaita resursseja.

Samalla tulokkaiden läsnäolo herättää Travisissa haluja, jotka uhkaavat iskeä kiilan pojan ja isän väliin kuin unissakävelijä, joka avaa oven tuntemattomaan. Travisin ja Kimin välillä on seksuaalista jännitettä, Paulin ja Willin kesken maskuliinista kilpailua. Epäilys hautuu ja ajoittain kiehuu yli. Sillä välin metsä on täynnä kummallisia ääniä ja liikettä, ja talo täynnä aseita.

Kuvaus omavaraisesta elämästä uhkaavan metsän keskellä palauttaa mieleen The VVitchin (2015) historiallisen kauhun, kun taas keskittyminen parrakkaan, kivikasvoisen patriarkan äärimmäisiin, eikä aina niin suosittuihin varotoimenpiteisiin tiiviin perheyhteisönsä suojelemiseksi kielii vähemmän melodramaattisesta tulokulmasta 10 Cloverfield Laneen (2016).

Tavallisesti esiin nousee kysymys siitä, onko kurinalainen, paranoidi ja eristäytynyt elämä, jonka ylläpito edellyttää ohikulkijoiden ampumista tai vaivaisten sukulaisten lopettamista ja polttamista, ylipäänsä sinnittelemisen arvoista.

It Comes at Nightin tunnelma on hillitty mutta samalla kauttaaltaan jännittynyt. Jännitys kumpuaa sekä sisältä että ulkoa – ihmisten petollisuudesta ja ilmassa leijuvasta sairaudesta. Tehokkaimpina hetkinään elokuva saavuttaa yhdistelmän, joka on tuttu brittiläisen television post-apokalyptisista draamoista 1970- ja 80-luvuilta: pelottava ja masentava.

Lähestymistapa on niin tyyni ja hiljainen, että katsoja huomaa pinnistelevänsä kuullakseen ääniraidan jokaisen narahduksen ja bongatakseen jokaisen enteen taustalla. Onko tuo puu vai vääristynyt ihmishahmo keskimatkan päässä, kun päähenkilö ajaa metsän läpi? Oliko pikkuinen epäjohdonmukaisuus muukalaisen selostuksessa hänen kriisiä edeltäneistä vaiheistaan vilpitön lipsahdus vai särö pahaenteisessä peitetarinassa?

Romeron Elävien kuolleiden yön (1968) ja Kubrickin Hohdon (1980) ohella Shults kumartaa avoimesti William Goldingin romaanille Kärpästen herra (1954) ja sulauttaa Karen Murphyn lavasteisiin viiston taidehistoriallisen vihjeen: vedoksen Brueghel vanhemman maalauksesta Kuoleman riemuvoitto (1562).

Huoli ihmiskunnan taipumuksesta epäinhimilliseen tuhoamiseen allekirjoittaa narratiivin, jossa sotiva koti kasvaa globaalin katastrofin mikrokosmokseksi. Entisenä opettajana Paul on tutkinut Rooman valtakunnan nousua ja tuhoa, ja vaikuttaa tuomitulta seuraamaan, miten historia ironisesti toistaa itseään maailmanlaajuisella näyttämöllä.

Silti Shultsin fokus on myös rajun henkilökohtainen, Travisin viattomuuden menetyksen läpi taivutettu. Travis salakuuntelee aikuisten intiimejä hetkiä ullakon ryömintätilassa kokien välillisesti elämän ja rakkauden, joita hän niin kovin himoitsee.

Voimakkaita haluja seuraa kuitenkin syyllisyys – yöllisiä painajaisia täynnä tautisia ruumiinnesteitä ja kohtalokkaita houkutuksia. Kun Travis uneksii, kuvaruutu kaventuu miltei huomaamatta puristaen laajakuvan ylä- ja alareunan muistuttamaan puoliavoimia silmäluomia. It Comes at Night liikkuu kohti shokeeraavaa ja brutaalia kliimaksia, jonka voi lukea houreunena – tai sitten ei.

”Voin olla pahis, jos niin tahdot”, Paul toteaa pojalleen, mutta tässä tarinassa ei ole pahoja hahmoja – vain epäluuloa, eristäytymistä ja tartuntaa. Se on synkkä näkemys maailmasta, joka menettää otteen puolueettomista faktoista vajoten kaaoksen ja epäjärjestyksen myrkylliseen kurimukseen. Nämä ihmiset saattavat joutua valehtelemaan ja pettämään jopa heitä, joista pitävät, ja joille he toisissa olosuhteissa kokisivat kiitollisuudenvelkaa – mutta elämä nykyisellään on kumonnut vanhat säännöt.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.35:1 -laajakuva ja 5.1 DTS HD MA -ääniraita.

Ekstrat:

Human nature: Creating It Comes At Night

Commentary with director Trey Edward Shults

Teksti: 2018 Samu Oksanen