Isäni Toni Erdmann viihtyy loistavasti draaman ja komedian kirpeässä yhteisilmatilassa.
Cannessissa tuntemattomuudesta yleisösuosioon loikannut melankolinen komedia seurailee erästä elähtänyttä isä–tytär-suhdetta. Välimatkaa kaksikolle luo etenkin suhde työhön ja elämään, vaikkei kumpikaan oikein tiedä, mitä niille pitäisi lopulta tehdä.
Tytär Ines (Sandra Hüller) on kunnianhimoinen, perfektionistinen konsultti, joka tekee niin paljon töitä, että teeskentelee tekevänsä niitä vielä perhetapaamisissakin. Isä Winfried (Peter Simonischek) on eronnut musiikinopettaja, surullinen klovni, joka nukkuu ulkona koiransa vierellä tämän viimeisenä yönä. Kun hän hetken mielijohteesta seuraa tytärtään Saksasta tämän työkomennuspaikalle Bukarestiin, törmäävät arvot pian hankalasti ja lähentyminen kariutuu.
Absurdin kautta: isä tekeytyy peruukin ja valehampaiden voimin elämäntapavalmentaja Toni Erdmanniksi, joka ui sekatyylillä kovaksikeitettyjen konsulttien radalle ja tyttärensä rinnalle. Se toimii elokuvan koomisena johtolankana.
Idea ei kuitenkaan ole nauraa erityisesti konsulteille, vaikka toki nauretaankin. Isäni Toni Erdmannin katse on realistisempi, maltillinen ja herkkä, eikä tyttären maailmaa ole tarkoitus asettaa tuomiolle. Inesin kovaa ammattilaisuutta korostetaankin tärkeää kokousta edeltävässä kohtauksessa, jossa mieskollegat näyttävät vähän valmistautumattomilta. Se vinkkaa osuvasti miesvaltaisen alan naisille kovempiin vaatimuksiin.
Kerronnassa on sielläolevaa, levollista vaivattomuutta, joka vie 162-minuuttisen elokuvan ilmavasti alusta loppuun. Siinä se toi mieleen Edward Yangin merkkiteoksen, perhekronikka Yi Yin.
Tarina huipentuu sarjaan hieman uskomattomia tapahtumia. Sillä korostetaan johtoteemaa irrrationaalisen tai ei-rationaalisen mahdollisesta kyvystä tönäistä ihminen pois tunnelukkojen ikuisilta näyttäviltä kiertoradoilta.
Isän pukeutuminen mykäksi kansantaruhahmoksi on teoksen visuaalinen ankkuri ja sanaton, tunteellinen kliimaksi. Se korostaa, ettei moniakaan ongelmia ratkaista puhumalla, vaan olemalla.
Peter Simonischek ja Sandra Hüller pääosissa tekevät mieleenpainuvat, liikuttavat roolityöt.
Teksti: 2016 Aleksi Salonen
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA