Universalin kauhuosastolla meni 1930-luvulla sen verran hyvin, että elokuvien menestys oli taattu sisällön laadusta huolimatta. Suuri ansio menestyksessä oli yhtiön kauhuikoneilla Bela Lugosilla ja Boris Karloffilla, jotka yksistään riittivät tekemään elokuvasta kiinnostavan. Aika usein parivaljakko työnnettiin myös samoihin kehyksiin, kuten vaikkapa vuonna 1936 valmistuneessa The Invisible Rayssa.

Karloff esittää tiedemies Janos Rukhia, joka matkaa kollegoineen Nigeriaan löytääkseen sinne kauan sitten pudonneen meteorin. Matka on menestys, sillä retkikunta löytää etsimänsä ja näyttää jopa siltä, että meteorista ja sen tehosta voi olla suurta apua tieteelle. Retkikunta kuitenkin riitautuu ja tohtori Rukh tuntee tulleensa huiputetuksi. Hän päättää kostaa tiedemieskollegoilleen.

Tieteiselokuvaa ja ihmissuhdekiemuroita puoleen jos toiseenkin. Perinteisiä kauhuelementtejä ja afrikkalaista eksotiikkaa. Taikauskoisia alkuasukkaita ja tieteen nimissä toimivia ahneita valkoihoisia. Hyväntekoa ja katkeruutta, hyväksikäyttöä ja murhia, väärinymmärrystä ja tiedonjanoa. Invisible Raylla on pohjamateriaalia vaikka muille jakaa.

Kokonaisuus ei ole kuitenkaan lähellekään osiensa summa. Elokuvan tuotantopuoli oli kohtalaisessa kunnossa ja varsinkin muutamat lavastusratkaisut miellyttävät silmää, mutta kun juonessa ei ole särmää eikä rutiiniohjaaja Lambert Hillyerin työskentelyssä otetta, jää kokonaisuus alle keskitason. Lugosi ja Karloff ovat tahoillaan kyllä päteviä, mutta muiden näyttelijöiden tehtävänä on vain täyttää roolijaot. Pakolliset rakkauskuviotkin ovat vain painolastia, eikä niillä saada elokuvaan yrityksestä huolimatta lisää jännitettä.

Elokuvasta voi tietysti löytää syvemmänkin sanoman, jonka mukaan ihmisen ei tulisi käpälöidä kaikkea luonnon omaa – edes tieteen nimissä. Siitä seuraa lopulta vain pahaa, olkoonkin että lähtökohdat ja suunnitelmat olisivat kuinka hyviä tahansa. Janos Rukhin kunnianhimoiset suunnitelmat ajavat hänet hulluuteen ja murhien tielle, vaikka niin tuskin oli tarkoitus.

Invisible Ray on keskitasoa heikompi Universal-kauhistelu. Sillä on muutamat hetkensä sekä tietysti Lugosi ja Karloff, mutta siihenpä se sitten jääkin. Tarina ei ole tarpeeksi kiinnostava eivätkä erikoistehosteet riittävän toimivia, jotta kokonaisuudesta jäisi kovinkaan mieltä ylentävää kuvaa. Invisible Ray on elokuva, jota voi suositella vain intohimoisimmille vanhojen kauhuelokuvien ystäville.

Teksti: © 2009 Kari Glödstaf