Iloton katu

Die Freudlose Gasse (1925)

  • 4

G. W. Pabstin läpimurtoelokuva, vuonna 1925 valmistunut Iloton katu on raadollinen kuvaus ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Wienistä, jossa kaikki on kaupan. Pabstin teos on myös ainoa, jossa skan…

Kari Glödstaf
julkaistu 2009-02-07 / päivitetty 16.03. klo 11:11

KUVA 2

Iloton katu
Iloton katu 

KUVA 1

Iloton katu
Iloton katu 

Iloton katu

Ohjaus G. W. Pabst
Näyttelijät Greta Garbo, Werner Krauss, Asta Nielsen, Gregori Chmara, Einar Hanson
Maa Saksa
Pituus 111 min.
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1925 Sofar-Film.

Saksalaisen elokuvan tunnettuihin suurnimiin lukeutunut G. W Pabst oli tehnyt pitkän ja vaikuttavan uran teatterissa ennen siirtymistään elokuvamaailmaan. Pabstin ensimmäiset ohjaukset eivät ole jääneet historiaan minään merkittävinä teoksina, mutta jo kolmas ohjaustyö nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen ja melkein saman tien suurten ohjaajien rinnalle. Saksalaisen ”katuelokuvan” tunnetuimpana edustajana muistettu Iloton katu hätkähdyttää nykykatsojaa paitsi kaunistelemattomuudellaan myös sillä, että se esittelee kaksi skandinaavisen elokuvan suurinta naistähteä – Asta Nielsenin ja Greta Garbon – ainoan kerran yhdessä.

Hugo Bettauerin romaaniin pohjautuva Iloton katu on kertomus maailmansodan jälkeisestä Wienistä, jonka loisto ja arvokkuus ovat historiaa kaupungin ajauduttua sodan jälkeiseen kurjuuteen. Yhteiskunta on jakautunut täydellisesti kahtia: köyhät jonottavat kortteleissaan ruokaa rikkaiden pitäessä ylellisiä kestejään kaupungin hienostoravintoloissa. Tässä maailmassa kaikki on kaupan.

Pabstin elokuva ei suinkaan ollut ainoa laatuaan, sillä vain vuotta aiemmin D. W. Griffith oli filmannut Saksassa maan kärsimystä ja kaaosta kuvaavan melodraaman Isn’t Life Wonderful? Samaa aihetta käsittelevät teokset ovat toteutukseltaan kuin toistensa vastakohtia ja osoittavat hyvin millaiselle yleisölle ja millaisin keinoin ohjaajat elokuvansa tekivät. Griffith käsitteli aihetta hillitysti ja hienostuneesti, melodraaman avulla: hän kuljetti tarinaansa kahden nuoren rakastavaisen kautta osoittaen, että rakkaus ja usko huomiseen ovat kaiken voittavia voimia. Griffith myös kuvasi elokuvansa pääosin tavallisten kansalaisten avulla heidän asuinsijoillaan. Pabst puolestaan loi kurjalistomaailmansa saksalaisen tavan mukaisesti studioon, jossa varjojen kätköissä kuljeskelevat kansalaiset kävivät kuolinkamppailuaan. Pabstin näkemys on alusta alkaen alakuloisempi ja julmempi kuin Griffithin ja varsinkin alkupuolella yhteiskunnan jakautumista korostavat vastakkainasettelut ovat ahkerassa käytössä.

Vaikka Iloton katu näyttää aikakautensa säälimättömästi paikoin stroheimilaisella armottomuudella, ei se selviä loppuun saakka puhtain paperein. Juuri kun elokuvan päähahmot voisivat ajautua lopulliseen kurimukseen, seuraa juonenkäänne, joka muuttaa kaiken – hieman samaan tapaan kuin Murnaun Viimeisessä miehessä (1924). Suurelle yleisölle tämä Pabstin sittemmin tutuksi tullut pahe oli varmasti mieleen, mutta itse olisin halunnut nähdä tarinan menevän kaunistelemattomasti loppuun saakka.

Huolimatta siitä, että tohtori Caligaria näytellyt Werner Krauss tekee mieleen jäävän roolityön vastenmielisenä lihakauppiaana ja Valerie Gert on kerrassaan pirullinen nuoria naisia rikkaille miestuttavilleen välittävänä takkikauppiaana, muistetaan Iloton katu ennen kaikkea kahden suuren skandinaavin elokuvana. Niin Garbo kuin Nielsenkin ovat tahoillaan erinomaisia, heidän työskentelyssään ei ole mitään ylimääräistä eikä mitään liioiteltua. Ilottoman kadun jälkeen Garbo jatkoi Hollywoodiin ja tähteyteen, kun taas Nielsenin pitkä elokuvaura alkoi lähestyä loppuaan – viimeisen elokuvansa hän teki vuonna 1932.

Pabstin melankolinen ja kaunistelematon läpimurtoelokuva joutui tuoreeltaan paheksunnan kohteeksi. Synkäksi luokiteltu elokuva joutui monissa maissa sensuurin kynsiin, sillä sen kuvaamaa yhteiskuntaa pidettiin aivan liian brutaalina suurelle yleisölle esitettäväksi. Vuosikymmenten ajan elokuvasta oli olemassa ainoastaan lyhennelmiä, kunnes vuonna 1997 siitä restauroitiin alkuperäistä vastaava liki kolmituntinen versio. Yhtään kunnollista versiota elokuvasta ei ole kuitenkaan yleisesti saatavilla, joten kotikatsojan on tyydyttävä tällä hetkellä erimittaisiin ja paikoin jopa runsaastikin saksittuihin julkaisuihin.

teksti: © 2008 Kari Glödstaf

Seuraa meitä

PINNALLA

Mahershala Ali ja Viggo Mortensen

Green Book

| 18.01.

Hassu, siirappinen tie-elokuva rasismin voittamisesta ei ole erityisen hyvä konsepti, mutta Oscar-voittaja se on.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »
Annihilation, Natalie Portman

Vuoden parhaat 2018

| ELOKUVAVUOSI | 22.02.

Oscareiden aikaan on kätevää muistella viime vuoden parhaita elokuvia ja sarjoja.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan

Kaksi kuningatarta

| 31.01.

Kaksi kuningatarta, yksi saari, sama viesti: pää poikki, faktoista viis! Robbie ja Ronan ylevöittävät tunkkaista periodidraamaa.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Saoirse Ronan ja Billy Howle

Rannalla

| DVD | 01.02.

Jo Pink Floyd sen tiesi: Ripustautuminen hiljaiseen epätoivoon on englantilainen tapa.

Lue lisää »
Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
John David Washington ja Adam Driver

BlacKKKlansman

| Blu-ray | 01.02.

Spike Leen Oscar-ehdokkaaksi nostettu musta komedia kommentoi rasistisen vihan nykytilaa.

Lue lisää »

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202