80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa Hollywood oli jostain syystä ihastunut elokuviin, joissa ihmiset matkustavat kovasti ajassa suuntaan tai toiseen, syystä tai toisesta. Ikuisesti nuori (Forever Young, 1992 USA) ei ole genren parhaita elokuvia, mutta ei myöskään huonoimpia.

Ohjaaja Steve Miner aloitti uransa parilla Perjantai 13 kauhuleffalla, ja on tätä nykyä keskittynyt lähinnä TV-sarjoihin. 90-luvulla hän on ohjannut pari elokuvaa, jonka nimet ovat leffadiggareille tuttuja (Lake Placid – tappaja syvyyksistä, Helloween H20), mutta mitään helmiä hän ei ole onnistunut tekemään. Ikuisesti nuori jäi hänen tuotoksistaan 90-luvulla mielestäni parhaaksi.

Eletään vuotta 1939. Daniel (Mel Gibson, Braveheart – taipumaton) on hurjapäinen koelentäjä, joka tuntuu selviävän kaikesta, hänellä on kaunis tyttöystävä (Isabel Glasser) ja elämä tuntuu muutenkin hymyilevän. Kaikki kuitenkin muuttuu eräänä sateisena päivänä. Daniel on juuri kosimassa Heleniä, mutta hänen rohkeutensa pettää, eikä hän saa sanoja ulos suustaan. Paria hetkeä myöhemmin Helen jää auton alle ja vajoaa syvään koomaan. Kukaan ei osaa sanoa selviääkö hän.

Tässä vaiheessa elokuva menee hieman epäloogiseksi. Danielin ystävä Harry (George Wendt) on tiedemies, joka on kehitellyt syväjäädytys-menetelmää, jolla elävä ihminen voitaisiin jäädyttää ja herättää joskus myöhemmin takaisin elämään (aivan kuten pari viikkoa takaperin kollegani arvostelemassa elokuvassa Demolition Man). Nyt kun Helen on koomassa ja elämä tuntuu Danielille merkityksettömältä, hän tarjoutuu koekaniiniksi. Hieman järjettömältä tämä tuntuu, mutta näin kuitenkin tapahtuu, Daniel siis jäädytetään. Jokin menee kuitenkin vikaan ja kestää n. 50 vuotta ennen kuin Daniel sulatetaan. Eletään siis nykypäivää, kun kaksi pientä poikaa leikkii armeijan varastossa (toista näistä esittää Elijah Wood, joka nähdään jouluna suurelokuvassa Taru Sormusten herrasta: Sormuksen ritarit), ja herättävät vahingossa Danielin, joka on ollut siellä säilössä. Mitä tapahtuu, kun 30-luvun pilotti herää 90-luvulla?

Kuten sanoin, tarina menee hieman epäloogiseksi. Elokuvan edetessä juonessa on lisää miehen mentäviä reikiä, mutta nämä pitää vain yksinkertaisesti ohittaa olankohautuksella, jos haluaa saada elokuvasta jotain irti. Joskus tällaiset epäuskottavuudet ja viat on helppo antaa anteeksi, jos elokuvan tarina on tarpeeksi mukava ja viihdyttävä. Tässäkin tapauksessa se on Sinusta kiinni. Itse en löytänyt elokuvasta niin paljon sisältöä, että se olisi antanut unohtaa nämä viat.

Elokuvan parhaat ainekset löytyvät ensimmäisen tunnin sisältä. On mielenkiintoista seurata kuinka Daniel yrittää saada selkoa maailman menosta 90-luvulla. Kuten useimmat muutkaan tämän tyyliset elokuvat, myöskään Ikuisesti nuori ei kiinnitä kuitenkaan läheskään tarpeeksi huomiota tähän asiaan. Daniel ei tunnu olevan kovinkaan ihmeissään kaikkien näiden uusien asioiden edessä, jotka ovat maailmaan tulleet 50 vuodessa.

Mel Gibson tekee mukiinmenevää työtä Jamie Lee Curtisin kanssa (joka esittää Elijah Woodin äitiä), mutta parhaimman suorituksen elokuvassa tekee nuori Elijah Wood. Hänen poikamainen into herättää eloon monet kohtaukset, jotka eivät tunnu toimivan pelkästään käsikirjoituksen varassa.

Kaiken kaikkiaan Ikuisesti nuori on keskinkertaisen viihdyttävä elokuva rauhalliselle lauantai-illalle, mutta sen myös unohtaa nopeasti. Hieman fiksummalla käsikirjoituksella laadukkaat näyttelijät olisivat voineet saada paljonkin aikaan, mutta näillä eväillä Ikuisesti nuoren kohtalo on olla ikuisen keskinkertainen kuten monien muidenkin lajityyppinsä edustajien.

teksti: © 2001 Antti Honkala