Vähälle huomiolle jäänyt uusi-seelantilaishelmi on yksi viime vuoden parhaista elokuvista.
Modernin uusi-seelantilaisen elokuvan monitoiminen ihmemies Taika Waititi on hurmannut yleisöjä eriskummallisilla kertomuksillaan niin näyttelijänä kuin ohjaajanakin. Ilahduttavan erilainen vampyyri-ilottelu What We Do in the Shadows (2014) oli genrensä surkuhupaisaa ryppyotsaisuutta hurtilla huumorilla lievittänyt tunnelmapala. Sen seuraaja, Waititin seuraava ohjausprojekti, Hunt for the Wilderpeople (2016), on samalla välittömällä otteella kuvattu kahden miehen, kapinallisen varhaisteinin ja äkäisen vanhuksen, kasvutarina.
Waititin sympaattinen ja hauska kertomus huostaan otetun kaupunkilaispojan (loistava Julian Dennison) ja tämän huoltajaksi määrätyn, omiin tapoihinsa urautuneen vuoristolaismiehen (legendaarinen Sam Neill) suhteesta on koominen ja koskettava koettelemusten sarja tiellä kohti hyväksyntää ja ystävyyttä. Luonnon helmassa selviytymisestään taistelevalla parivaljakolla on vastavoimanaan paitsi tuoreen kasvattiäidin odottamaton kuolema, myös lastensuojelun yli-innokas virkailija, jolla on omat näkemyksensä ongelmalasten hyvinvoinnista.
Samalla elokuva on myös oodi Uuden-Seelannin mykistävän kauniille, mutta petollisen vaaralliselle luonnolle – ”the bush”, eli maan kartoittamattomat metsäalueet ovat paitsi elokuvan konkreettinen tapahtumapaikka, myös lokatiivinen allegoria kertomuksen metatapahtumille.
Hunt for the Wilderpeople jäi, erityisesti elokuvafestivaalien ulkopuolella, harmittavan vähälle huomiolle. Pienen pieni uusi-seelantilaiselokuva on kuitenkin syy kahlata vuodesta toiseen satojen tusinatuotantojen läpi – suurimman vaikutuksen lopulta tekee se, jolta sitä vähiten odottaa.
Uudelleenkäynnistysten, jatko- ja esiosien, kirja-, peli- ja sarjakuva-adaptaatioiden loputtomassa virrassa omaperäinen ja äkkiväärä Hunt for the Wilderpeople ui rohkeasti vastavirtaan. Toivoa edellämainituille saattaa kuitenkin vielä olla, sillä Waititi tuo huumorintajunsa ja omaleimaisen kuvakielensä seuraavaksi Marvelin kolmanteen Thor-eepokseen Thor: Ragnarök, joka saa ensi-iltansa loppuvuodesta 2017. Nyt kotiteatterijulkaisun Suomessakin saava Wilderpeople on kuitenkin helmi, jota ei kannata sarjakuvajätin jalkoihin jättää.
Teksti: © 2017 Kreeta Korhola
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Peter Panin päivitys kaivaa keijupölyn alta keskiöön tarinamallin eksistentiaaliset väristykset aikuistumisesta.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA