“Yo, check the status, I write madness like Sutter Cane/
Bodysnatchin’ MC’s and pullin’ souls out the frame”
— Mad Skillz: Extra Abstract Skillz

Alussa oli sana, kuten Raamatussa sanotaan, ja uskonnollista huumaa ja pyhiä tekstejä John Carpenterin 90-luvun paras työ käsittelee. Se on hänen epävirallisen maailmanlopputrilogiansa päätöspiste. Aikaisemmat osat ovat The Thing (1982) ja Prince of the Darkness (1987).

Hulluuden syövereissä (In the Mouth of Madness, 1994) on kuvaus kirjoitetun sanan voimasta. Kun vääristynyt sanoma, tässä elokuvassa kauhukirjallisuus, tulee osaksi yhteisöjen ajatuskulkua, se kykenee syrjäyttämään vaikka maan pois radaltaan. Ensiksi syöksyvät mielet, sitten todellisuus, jonka tilan massa määrittää. Aiemmin pakkopaitoihin sidottujen ja eristettyjen mielisairaiden noustessa valtavirtaan koko normaaliuden sisältö muuttuu.

Keskiössä on aikakautensa puhutuin kirjailija Sutter Cane. Se on viittaus Stephen Kingiin, vaikka dialogissa pudotetaankin Kingin nimi vertaillessa miesten myyntitilastoja, Canen voitoksi. Hänen kirjojaan on myyty pari miljardia kappaletta ja käännetty sadalle kielelle. Mutta Cane on kadonnut. Katoamista edeltää miehen lähettämä omituinen romaanin käsikirjoitus. Kustannustoimistossa työskentelevä Linda Styles (Julie Carmen) värvää apurikseen John Trentin (Sam Neill). Kyyninen mies on erikoistunut jäljittämään vakuutusyhtiöitä huijaavia. Etsintä vie heidät pikkukaupunkiin, jota ei löydy kartalta, mutta joka elää Canen kirjojen sisällä.

Toiminnan takana on selkeä logiikka. Cane on löydettävä, koska uusi kirja pitää myydä. Sopimuksella Cane on sidottu yhtiöön kuin kaleeriorja. Löytöretki miehen saattamiseksi takaisin isäntiensä luokse on perusteltu pyyntö.

Sutter Cane on väline. Klassisesti hänen muusansa on voimakas olento toisesta ulottuvuudesta, muttei ehkä sittenkään; olento joko käyttää Canea hyväkseen, mies on myynyt sielunsa tai sitten mies on itse paholainen. Canen romaanit eivät ole pelkästään rappion kanssa flirttailevaa kauhupornoa, vaan ne muokkaavat ihmisten mieliä, luovat kulttia. Teos teokselta Canen suosio kasvaa. Yhä useampi on hänen taikojensa alla. Viimeinen romaani on yhtä kuin loppu, sillä kirjavirus leviää kaikkialle ja Cane saa yliotteen maailmanjärjestyksestä: ”Minä kirjoitan, jolloin sinä olet olemassa.”

Trent yrittää sivuuttaa Canen yliluonnolliset temput järkensä avulla, mutta joutuu ”värvätyksi” kauheuksien ketjuun. Hänet pakotetaan viemään Canen päätöskirja ulkomaailmaan, rahanahneille toimittajille ja painokoneisiin. Valmiin tuotteen sivuilta se imeytyy lukijan tajuntaan.

Canen kirjasta on tulossa elokuvasovitus heille, jotka eivät lue. Oivallus muistuttaa Carpenterin myöhäisempää TV-elokuvaa, Masters of Horror -sarjan jaksoa Cigarette Burns (2005). Siinä traumatisoitunut filmihullu jahtaa harvinaista printtiä elokuvasta, jota ei välttämättä ole olemassa, mutta josta on liikkeellä kammottavia huhuja. Harvat esityskerrat ovat päättyneet katsojien väkivaltaiseen käyttäytymiseen, he ovat menettäneet järkensä ja alkaneet tappaa toisiaan. Vastaava vaikutus on Canen kirjalla ja sen filmatisoinnilla.

Carpenterin elokuvista Hulluuden syövereissä on se, jonka pariin tulee useimmin palattua, vaikka se usein listataankin muun muassa Halloweenin (1978), The Thingin (1982) ja They Liven (1988) jälkeen. Suomalaista DVD/Blu-ray-laitosta odotellessa.

Teksti: © 2010 Jaakko Kuitunen