Honeydripper

Ohjaus John Sayles
Näyttelijät Danny Glover, Charles S. Dutton, Lisa Gay Hamilton, Stacy Keach, Mary Steenburgen, Yaya DaCosta, Sean Patrick Thomas, Gary Clark Jr.
Maa Yhdysvallat
Pituus 124 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2007 Anarchist's Convention Films, Honeydripper Films ja Sandrew Metronome

Etsi CDONista

• Kuva 5
• Ääni 4
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p1-5">1</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Honeydripper –klubi on Harmony-kylän toinen musiikkikerho, jota pyörittää vanhempi, entinen pianonsoittaja Tyrone. Tyronen klubilla esiintyvät vanhat blueslaulajat, kun kilpaileva klubi soittaa jukeboksista railakasta tanssimusiikkia nuorisolle. Honeydripper on menossa konkurssiin ja Tyrone ei kehtaa monottaa vanhaa laulajaansa, klubin sähköt eivät kestä jukeboksia ja rahat ovat loppu. Tyrone toivoo kesäkauden lomien olevan hänen mahdollisuutensa elvyttää klubi yhdellä hyvällä keikalla ja hän kahmii oljenkorsia kasaan voidakseen pelastaa klubinsa.

Honeydripper (2007, Yhdysvallat) tulee saman kirjoittajan liuskoista valkokankaalle kuin elokuvat The Spiderwick Chronicles ja Silver City. Kirjoittaja John Sayles on myös ohjannyt Honeydripperin. Katsellen Saylesin curriculum vitaeta, voimme päätellä, että hän on tehnyt paljon elokuvia elämänsä aikana, muttei paljolti supermerkittäviä elokuvamenestyksiä. Tästä voisimme kai päätellä, että John Sayles on ihan OK elokuvantekijä. Tämä tietysti ei povaa hyvää myöskään Honeydripperille, joka kaikessa ihanuudessaan on kuitenkin keskiverto hyvänmielenelokuva. Tähän miljööseen ja aikakauteen sijoitettuja tarinoita ongelmaisista mustien musiikkiklubeista on olemassa valitettavasti tusinassa kolmetoista. Niistä lähes jokainen sisältää myös kilpailevan klubin, kauniita naisia, perhesuhteita ja usein onnellisen lopun. Honeydripper ei kullanruskean kuorensakaan kanssa ole mitään kovin erikoista tai uutta. Kiva kyllä on.

Itseäni häiritsi elokuvassa sen jotenkin hiottu hiomattomuus. Elokuvan kuvasta ja äänestä puuttuu käsinhiveltävä karheus ja arkisuus, joka olisi mielestäni antanut sille paljon lisää. Äänet ovat kristallinkirkkaita ja virheettömiä, erityisesti musiikki ja kuva on värjätty isoäidin leikekirjan värisiksi jopa itsetarkoituksellisuuteen asti. Oliko 50-luvulla todellakin seepiasävyinen auringonvalo?

Danny Glover (Be Kind Rewind) tekee pitkästä aikaa merkityksellisen ja hyvän roolin, josta pääsemme muistamaan, että hän oikeasti on taitava poika. Vanhan näyttelijän kokemus ja Gloverin ammatillinen osaaminen pääsevät jälleen esille oikeassa paikassa ja oikeassa tarinassa. Vaikka haukuin Honeydripperin kiillotettua eksteriööriä, on sen kauneus silti silmää miellyttävää ja miellyttävää elokuvaa on mukava katsoa.

Itseltäni meni leppoisasti parituntinen 1950-luvun Yhdysvalloissa unelmoivien nuorten parissa ja suosittelen elokuvaa kaikille, joista on kiva syödä popcornia ja sipsiä leffan rullatessa.

Dvd: Honeydripperin DVD toteutus on niin kalvakka ja tyhjä, ettei sitä voi sanoa edes liukhihnatuotannoksi. Liukuhihnalta yleensä tulee jo hyväksi todettua perushöttöä, joka puuttuu tältä levyltä. Kuva ja ääni ovat kauniita, paitsi elokuvan miksaus on mielestäni hitusen kliininen ja kuva stereotyyppisesti värimääritelty.

Extrat sisältävät vain elokuvan trailerin. Piste.

Teksti © 2008 Iiro Peltonen