Kirjan loppulukuja pitkitetään suurella taistelulla ja väkinäisellä melodraamalla eli tie vain jatkuu jatkumistaan.
Peter Jacksonin liki parikymmentuntinen Tolkien-filmatisointien sikermä päättyy Hobitti – Viiden armeijan taisteluun. Animaattoreista ja lavastajista on tullut entistä taidokkaampia, mutta käsikirjoittajat näyttävät itsekin väsyneen riemukkaisiin jälleennäkemisiin, viime hetken pelastumisiin, vuorilla vaeltavaan seurueeseen, örkkien sotatorviin, miekkailevaan Gandalfiin, omatoimiseen hobittiin ja niin edelleen.
Viiden armeijan taistelu alkaa kaunistelematta suoraan edellisen osan lopusta. Tässä näkyy karkeasti kaksiosaiseksi aiotun Hobitin jako kolmeen. Päätös syntyi vasta pääkuvausten jälkeen.
Viiden armeijan taistelu on kirjassa yhden luvun mittainen ja elokuvan tapahtumatkin kattavat vain viitisenkymmentä sivua. Osa onkin peterjacksonilaisittain lyhyt, alle kaksi ja puoli tuntia. Taistelu kaappaa mitasta vielä kolmanneksen.
Jäljellejäävinä minuutteina Jackson esittelee lähinnä kehnompia puoliaan. Joka nurkan takana odottaa Suuri Hetki, jossa ei säästellä lähikuvia proteesinaamoista, mahtipontista ja tyhjää dialogia tai ylitunteellista sävellystä. Se imee hapen ilmasta. Tolkienin ansiot ovat mietteliäissä hetkissä, kun elokuva antaa niille vain rytmittävän sivuroolin.
Uudistumista on hiukan. Sauronin silmä tekee voimannäytön Ken Russelin äkkiväärästä tyylistä muistuttavilla pikaleikkauksilla. Thorinin (Richard Armitage) paini ahneuden kanssa kuvallistuu ekspressionistisessa kultaisessa pyörteessä, joka on imeä kääpiökuninkaan syvyyksiinsä. Armitagen hulluudessa on hippu shakepeareläistä uhoa.
Mainittavaa on vielä Hobitti-trilogian korostettu, ellei peräti anakronistinen sitominen ajallisesti seuraaviin Taru sormusten herrasta -elokuviin. Ainakin Gandalfin puheissa on näsäviisastelevaa ennaltanäkijyyttä, jota ilman olisi selvitty.
Verettömän viihde-elokuvan lepsusta hampaattomuudesta kertoo, että sen päähenkilöitä ei tapateta edes Tolkienin lastenkirjan verran.
Lisämateriaaleina koosteet “Viiden armeijan värvääminen”, “Keski-Maan valmistuminen”, “Uusi-Seelanti: Keski-Maan Koti osa 3” ja musiikkivideo “The Last Goodbye”.
Teksti: 2014 Aleksi Salonen
Lue myös arviot:
Hobitti: Smaugin autioittama maa
Hobitti – odottamaton matka
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA