Historiaa tehdään öisin on suomalaisen ohjaama (Ilkka Järvi-Laturi), Suomessa kuvattu ja amerikkalaisin ammattilaisnäyttelijöiden tähdittämä jännityselokuva. Tietenkin videolla heiluu suomalaisiakin näyttelijöitä mm. Vesa-Matti Loiri (Sokkotanssi) ja Kari Väänänen (Lakeuden kutsu). Väänäsen ja Loirin roolit eivät ole kuitenkaan suuria tai oleellisia juonessa. Ehkä parempi näin, koska uskon heidän olevan epäsovinnaisia tähän elokuvaan.

Tällä kertaa elokuva pysyy Suomessa eikä vain poikkea siellä (vrt. Sakaaliin). New Yorkin tapahtumat ovat sivuseikka, kun Venäjän läntisessä naapurissa alkaa vakoojien ja erinäisten järjestöjen välinen kahina. Kylmä sota, Venäjä, USA, aseet, seksi ja tietenkin vakoojat kuuluvat tämän genren elokuviin, ja muistuttavat Bondeja. Eikä tämä elokuva paljoa enempää olekaan kuin tasapaksu bondi Timothy Daltonin huonoimpina aikoina.

Pariskunta Harry (Bill Pullman, Lost Highway) ja Natasha (Iréne Jacob, Kolme väriä: Punainen) ovat kumpikin vakoojia ja he työskentelevät eri puolilla, toinen Venäjälle ja toinen Yhdysvalloille. Kummankin vakoojan kulta-aika on jo ohitettu joten nyt voi rakkaus kukoistaa. Jotta juttu ei menisi liian tylsäksi ja hempeilyksi niin kumpainenkin joutuvat vielä yhdelle keikalle…

Kuriiri (Bruno Kirby, Operaatio: Donnie Brasco) kuljettaa tärkeän videokasetin helsinkiläiseen hotelliin, jossa vastassa ovat Pullman apureineen. Kuriirin perässä on kuitenkin kasetin oikeat omistajat, jotka haluavat kasetin itselleen.

Tällainen on asetelma, kun elokuva alkaa. Helsinki ei ole ehkä kauneimmillaan talvella ja kun vielä loskaiset tiet ja synkät ihmiset ovat mukana kuvassa niin katsoja ei paljoa hymyile Kari Väänäsen roolista tai Iréne Jacobin muodoista. Ohjaaja Järvi-Laturin jännitysfilkka ei pyri suuremmin poikkeamaan lajinsa linjasta. Eikä sen näyttelijähahmot ole suuremmin kiinnostavia pelkkine pahvimuotoineen. Edes helsinkiläinen ei innostu oman kaupunkinsa esittelystä ja enpä usko Jacob-fanienkaan innostuvan Irénen edesottamuksista.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen