Pysy hiljaa, pysyt elossa. Komediajätti Konttorin amerikkalaisversiosta (2005-2013) tutun John Krasinskin järjestyksessään kolmannen, mutta ensimmäisen ison ohjaustyön premissi on yksinkertainen, mutta sitäkin pirullisempi. Apokalypsidystopia ei ole kenties milloinkaan aikaisemmin ollut näin piinaavan jännittävää ja tuskallisen ahdistavaa.

Hiljaisuutta kirjaimellisesti elinehtona peräänkuuluttavan vähäeleisen ja, kyllä, valtaosin lähestulkoon äänettömän elokuvan kauhut eivät kuitenkaan piile halvoissa äänipiikkipelotteluissa. Tästä on kiittäminen ohjaaja-päätähti Krasinskia, joka pienten lasten isänä siirtää fokuksen äänestä ruokkivista olennoista maailmanlopun hiljaisuuden kurimuksessa kärvistelevän ydinperheen dynamiikkaan. Krasinskin vastaparina nähdäänkin tämän oikea vaimo, brittinäyttelijä Emily Blunt.

Ratkaisu ei kuitenkaan sysää hyytävää kauhua milloinkaan sivurooliin, päinvastoin – humaani lähestymistapa ankkuroi tapahtumat henkilökohtaiselle tasolle ihan jokaiselle, jolla on läheisiä ympärillään. Kertomus seuraa nelihenkisen perheen jokapäiväistä selviytymistaistelua maailmassa, joka pakottaa ihmisten välisen kommunikaation muuttamaan muotoaan.

Äärimmäisen vähäpuheinen ja muiltakin osin äänimaailmaltaan pelkistetyssä elokuvassa käytetään runsaasti viittomakieltä, jota perhe osaakin sujuvasti, sillä sisäkorvaistutetta käyttävä esikoistytär on kuuro. Tämä luo kiehtovia lisäjännitteitä elokuvan sisäiseen maailmaan, joka maalaa vakuuttavinta postapokalyptista maailmankuvaa miesmuistiin. Kuulon ja kuulemisen merkitys näkyy paitsi perheen arjessa, myös merkillisten maailmanlopun olentojen fysiikassa, joka korostaa näiden superkuuloa muun muassa valtavin kuuloelimin.

Hiljainen paikka liittyy genreä uudistavien nykykauhuelokuvien kaanoniin, jossa sille seuraa pitää esimerkiksi The Conjuring – Kirottu jatko-osineen (2013 ja 2016), It Follows (2014), ja Se (2017). Kauhun ohella Hiljainen paikka kuitenkin myös hiipii ihon alle tavalla, jolla harva yliluonnollisen oloinen jännäri kykenee. Elokuvateatterikokemuksena Hiljainen paikka hakee vertaistaan, mutta hiljaisuuden kunnioittaminen on oleellista myös konkreettisessa katselukokemuksessa – pysy hiljaa, saat immersiivisestä elokuvakokemuksesta enemmän irti.

Teksti: 2018 Kreeta Korhola