Kuolemaa ja surutyötä kauhun keinoin kuvaava elokuva on pelottavin valkokangaskokemus miesmuistiin.
Pähkinäallergia, lyhtypylväs, puumaja, läheisen kuolema, äitimyytti, unissakävely, spiritismi. Kylmäävän järkyttävä kauhuelokuva Hereditary – pahan perintö saa aihionsa paitsi jokapäiväisestä arjesta, myös ihmisen psyykettä kalvavista tapahtumista ja sisäsyntyisistä dilemmoista. Elokuvan päättymättömältä tuntuva kauhujen kurimus saa alkunsa, kun Grahamin perheen vaikealuonteinen matriarkka kuolee, ja menneisyyden vaietut salaisuudet alkavat nostaa päätään kovia kokeneen ydinperheen sisällä.
Lähes jokaista kohtausta tahdittaa Colin Stetsonin piinaava sävellys, joka lainaa äänimaisemaansa virikkeitä männävuosien demonikauhuklassikoista, kuten Manaajasta (1973) ja Kirotusta (2013). Tapahtumat avautuvat katsojalle joko samanaikaisesti pahinta painajaistaan elävien hahmojen kautta, tai epäsuorasti vihjaillen. Nukkekotimainen liike perheen kotitalon sisällä, pahaenteisen punaisena hehkuva lämpölamppu lasten leikkeihin tarkoitetussa puumajassa sekä äidin kaukainen huuto tragedian iskiessä ovat kimmokkeita eurooppalaisen taide-elokuvan tavoin kauhua kylvävässä kertomuksessa.
Kuolemaa ja läheisten surutyötä kauhun keinoin kuvaava Hereditary – pahan perintö hyödyntää useita lajityypin lainalaisuuksia, kuten spiritismiä ja henkimaailman mytologiaa, sekä veristä gore-henkistä väkivaltaa ja psykologista trilleriä. Genren eri alalajien ja niiden arkkityyppien yhdistäminen täysin originelliksi tulevaisuuden kauhuklassikoksi kuitenkin nostaa ensikertalaisohjaaja-kirjoittaja Ari Asterin lähestulkoon elokuvanteon auteur-kaanoniin.
Halvan ja yksioikoisen säikyttelyn sijaan elokuva rakentaa kauhunsa ihmismielen sisimpiin ja salaisimpiin kipupisteisiin kajoavan terrorin varaan. Pääosan Toni Collette ilmentää riipaisevasti kaiken menettänyttä äitiä, jonka henkistä hyvinvointia väijyy myös suvussa kulkeva mielenterveysongelmien uhka. Vaikuttavin valkokangaspresenssi on kuitenkin perheen nuorta tytärtä esittävällä Milly Shapirolla, joka hahmoineen murtaa myös lasten elokuvanarratiiveihin liittyviä stigmoja.
Teksti: 2018 Kreeta Korhola
Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Ihmiskuntaa moukaroiva komeetta kiteyttää tuhobuumin muodonpalautuksessa koronavuoden kriisikäytöksen.
Lue lisää »Epäortodoksinen eroko? Netflixin menora-menestyjä tutustuttaa vanhakantaiseen juutalaisuuteen, jonka vivahteissa viihtyisi pidempäänkin…
Lue lisää »Perkele, että on Russell Crowella hermo pinnassa!
Lue lisää »Hullu ja masentunut Hollywood synnytti Citizen Kanen, jonka myyttinen auteur saa Fincheriltä isällisen avokämmenen.
Lue lisää »Kotoilun lämmin ja pehmeä kaima The Blitzin ajoilta maalaa miedon lesbosuhteen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA