Hard Candy

Ohjaus David Slade
Näyttelijät Patrick Wilson, Ellen Page, Sandra Oh, Odessa Rae
Maa Yhdysvallat
Pituus 104 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 2005 Vulcan Productions, Launchpad Productions ja IcePack Pictures

Etsi CDONista

• Kuva 4
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p4-5">4</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Nuori tyttö ja aikuinen mies tutustuvat Internetin kautta ja päättävät tavata. Asetelma on jo elokuvan alkumetreillä vääristynyt ja pelottava. Tilanne saa kuitenkin täysin erilaisen suunnan, kun tyttö päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Miehen asunnolla käynnistyy huikea panttivankidraama, joka hellittää vasta lopussa.

Loistavat ja ennen kaikkea vaativat näyttelijäsuoritukset kantavat Hard Candya (2005 Yhdysvallat) eteenpäin. Elokuvan on käsikirjoittanut näytelmäkirjailija, ja sen huomaa tekstistä. Elokuvan teksti on intensiivistä ja se luottaa täysin näyttelijöihinsä. Musiikkiakin on vain olematon määrä, joka on tietysti tämänkaltaisessa elokuvassa hyvä juttu. Tekijöiden ei ole tarvinnut ratsastaa dramaattisella musiikilla pitääkseen tarinaa elossa – teksti ja näyttelijät riittävät. Elokuva on melkein kokonaan vain kahden ihmisen vuoropuhelua teatterin hengessä. Lopputulos pitää kuitenkin sen verran otteessaan, ettei esityksessä tarvita väliaikaa.

Elokuvan teatterimaisuudesta johtuen herää kysymys, onko elokuva oikea formaatti tarinan kertomiselle. Elokuvan käsikirjoitti näytelmäkirjailija Brian Nelson ja se nojaa erittäin vahvasti pelkästään tekstiin. Tässä tapauksessa se on vain plussaa, koska lopputulos on onnistunut, mutta se ei tarkoita etteikö tarinaa olisi voitu asettaa näyttämölle.

Nipottamistakin elokuvasta löytyy. Tunnelmaa tehostaakseen ohjaaja David Slade luottaa hieman liikaa lähikuviin. Tekstissä ja tilanteissa oli niin paljon tehoa ja voimaa, että ne olisi voinut kuvata laajemmilla kuvilla. Slade ei ole ottanut turhia riskejä, mutta nyt vaarana on, että elokuva näyttäytyy joillekin pelkkänä trillerinä.

Pienistä puutteistaan huolimatta elokuva onnistuu viihdyttämisen lisäksi esittämään kysymyksiä. Kiitos Nelsonin käsikirjoituksen tarina ei ole vain soopaa, vaan sarja eettisiä kysymyksiä, ja elokuvan kahden henkilön dialogi lähempänä moraalifilosofiaa kuin arkipuhetta. Nuori tyttö Haley esittääkin yhdessä vaiheessa elokuvaa kysymyssarjan: ”Oletko hullu? Olenko hullu? Onko tämä hullua?” Lopullisen vastauksen saa sanoa katsoja.

DVD–julkaisua täydentävät vielä muhkeat lisämateriaalit kommenttiraidoista dokumentteihin.

teksti: © 2007 Otto Kylmälä