Menestyksekäs Pingviinien matka saa nyt rinnalleen animoidun pingviinimusikaalin Happy Feet (2006 Yhdysvallat, Australia). Elokuva kertoo kuinka jokaisella keisaripingviinillä on oma lauluäänensä, jolla se houkuttelee tulevan elämänkumppaninsa. Eräänä päivänä paljastuu ettei Mumbels pingviinillä olekaan omaa lauluääntänsä – ainakaan kaunista sellaista. Sen sijaan Mumbles huomaa ilmaisevansa itseään paremmin steppauksella, vaikkeivät kaikki tätä sulatakaan.

Mumbles (Elijah Wood, Kaikki valaistuu, Taru Sormusten Herrasta) päätyy yksinäisenä ja hylättynä toisten pingviinien joukkoon ja ystävystyy Ramonin (Robin Williams, Good Will Hunting) johtaman pingviinijoukon kanssa. Yhdessä he yrittävät keksiä keinoa, jolla Mumbles voisi kosia lauman sulokkainta Gloriaa (Brittany Murphy, 8 Mile) omakseen ja samalla keksiä syyn mysteeriseen kalakatoon.

Tarinaa viedään eteenpäin popmusiikin klassikoilla. Hienoa käsikirjoituksessa on, että pingviinien pariutumislaulut ovat Stevie Wonderia, Princeä ja Earth, Wind and Firea ja Williamsin esittämä tietäjä Lovelace taas on ottanut selkeät roolimallinsa Barry Whitelta. Nämä ovat kuitenkin vain aikuisille ja lapset joutuvat tyytymään laulamaan koulussa Beach Boysia.

Elokuva esittelee pingviinien elon ihmisten kaltaisena yhteiskuntana, jossa on tietyt valtarakenteet ja uskomukset. Elokuvaan on hienosti sisällytetty kuinka pingviinit elävät täysin omassa maailmassaan ja kuinka ihmiset ovat heidän avaruusolioitansa. Monista kerroksistaan huolimatta elokuvaa venytetään liikaa haparoivilla aasinsilloilla ja siitä puuttuu kunnioitus aihettaan kohtaan.

Pingviinien matka –dokumentti teki pingviineistä runollisia ja kauniita olentoja. Happy Feet tekee niistä samaa mitä melkein jokainen eläinlaji on ollut Disneylle ja muille tuotantoyhtiöille – banaaleja kertakäyttöviihdykkeitä. Pingviinit olisivat mielenkiintoisia jo itsessään, ettei niihin tarvitse lisätä mitään ylimääräistä. Viihdyttävä animaatio, mutta ei välttämättä todellinen helmi.

teksti: © 2006 Otto Kylmälä