Hangman's House

Hangman's House (1928)

  • 4

John Fordin unohdettuihin suurteoksiin kuuluva Hangman’s House on Irlantiin sijoittuva romanttinen draama.

Kari Glödstaf
julkaistu 2009-04-01 / päivitetty 05.07. klo 18:06

KUVA 4

Earle Fox ja Victor McLaglen
Earle Fox ja Victor McLaglen 

KUVA 3

Hangman's House
Hangman's House 

KUVA 2

Larry Kent ja June Collyer
Larry Kent ja June Collyer 

KUVA 1

Hangman's House
Hangman's House 

Hangman's House

Ohjaus John Ford
Näyttelijät Victor McLaglen, Larry Kent, June Collyer, Earle Fox, Hobart Bosworth, John Wayne
Maa Yhdysvallat
Pituus 71 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1928 Fox Film Corporation

Monet kauneimmista elokuvista ovat syntyneet unelmien, muistojen tai haavekuvien pohjalta. Vaikka niissä ei ole todellisuutta välttämättä juuri nimeksikään, ovat niiden esittämät maailmat silti aivan yhtä hyväksyttäviä kuin mitä todellisuuskin. Yltiöromanttista tai ei, mutta itse ainakin haluan kuvitella 1800-luvun loppupuolen Yhdysvallat sellaisena kuin D. W. Griffith sen esitti tai Habsburgien Wienin kuten Erich von Stroheim sen kuvaili. Näiden mieltä hivelevien unikuvien rinnalla loistaa vielä kolmaskin, John Fordin Irlanti.

Ford rakasti Irlantia koko sydämensä pohjasta. Esi-isien maa oli läsnä hänen tuotannossaan kaikkialla, eikä vähiten kovanyrkkisten ja huumorintajuisten roolihahmojen muodossa. Tunnetuin Fordin Irlantiin sijoittuvista elokuvista on eittämättä vuonna 1952 valmistunut Vaitelias mies, mutta ensimmäiset matkat tähän fordilaiseen paratiisiin tehtiin jo 1920-luvulla. Yksi tällainen on ohjaajansa viimeisiin mykkäelokuviin lukeutuva, katsojansa kauneudellaan lumoava Hangman’s House.

Hangman’s House on perusasetelmiltaan romanttinen draama, johon on lisätty höysteitä Irlannin poliittisista oloista 1920-luvulla. Se kertoo kahdesta toisiaan rakastavasta nuorukaisesta (June Collyer, Larry Kent), jotka haluaisivat mennä naimisiin, mutta tytön ankara isä (Hobart Bosworth) ei salli moista. Hänen mielestään tyttären on parempi valita kunniakas ja arvostettu aristokraatti (Earle Fox) jo pelkästään perheen maineenkin vuoksi. Tyttö suostuu isänsä tahtoon, vaikka ei aviomiestään rakastakaan – tosiasiassa mies kun on kaikkea muuta kuin kunniallinen. Sen lisäksi että hän on ajatuksiltaan englantilaismielinen, on hän myös huijari ja uhkapeluri, jonka menneisyydessä on paljon salattavaa. Miehen todellinen luonne alkaa tulla selville, kun maanpaossa ollut nationalisti (erinomainen Victor McLaglen) saapuu tekemään tiliä kaksinaamaisen herrasmiehen kanssa.

Mykän kauden unohdettuihin suurteoksiin lukeutuva Hangman’s House osoittaa selvästi, että John Ford oli jo tuohon aikaan paljon enemmän kuin ”elokuvaduunari”, jollaiseksi hän itsensä usein julkisesti esitteli. Hangman’s House, samoin kuin sitä edeltävä arvostelu- ja kassamenestys Neljä poikaa (1928) osoittavat Fordin olleen monen kehutumman kollegansa veroinen taiteilija, joka pystyi tarvittaessa samantasoiseen ilmaisuvoimaan kuin vaikkapa samassa yhtiössä työskennelleet F. W. Murnau ja Frank Borzage. Toisin kuin Neljässä pojassa, ei Ford sorru Hangman’s Housessa ylilyönteihin. Edellisessä elokuvassa hillittömästi liikkunut kamera on rauhoittunut huomattavasti, jonka seurauksena elokuva etenee jämäkämmin ja sulavammin. Tämä ei ole kuitenkaan koristeellisuudesta pois, vaan Hangman’s House on täynnä kauneutta ja lumoa. Souturetki usvaisella järvellä lukeutuu Fordin uran komeimpiin jaksoihin – siinä on samanlaista unenomaista taikaa kuin lasten yöllisellä jokimatkalla Charles Laughtonin mestariteoksessa Räsynukke (1955).

Valittamista ei ole tarinassakaan. Se kulkee eteenpäin ilman notkahduksia, eikä vertauskuvallinen loppuratkaisukaan ole hullumpi. Ainoa seikka, josta Hangman’s Housea voi arvostella, on sen draamapuolen aavistuksenomainen köykäisyys: nuorten rakkaustarinaan olisi voinut lisätä huoletta ripauksen tunnetta eikä elokuva olisi silti mennyt yliyrittämiseksi. Myös Irlannin ja Englannin tulehtuneista väleistä olisi saatu tarinaan kätevästi lisää jännitettä. Nämä ovat kuitenkin sen laatuisia kauneusvirheitä, etteivät ne onnistu vesittämään muuten loisteliaasta elokuvasta syntyvää katselunautintoa.

Hangman’s House on jäänyt suotta Neljä poikaa –elokuvan varjoon, vaikka onkin kokonaisuudeltaan huolitellumpi ja tasapainoisempi teos kuin Fordin arvostettu sotaelokuva. Laadukkaat näyttelijät, huippuunsa viritetty tuotanto ja Fordin napakka ohjaus tekevät tästä yhden mykkäelokuvakauden hienoimmista ”unohdetuista” elokuvista. Historiallista arvoa tällä on tosin senkin vuoksi, että John Wayne tekee ensimmäisen tunnistettavan esiintymisensä Fordin elokuvissa.

Teksti: © 2009 Kari Glödstaf

Seuraa meitä

PINNALLA

Laura Birn ja Tommi Korpela

Tyhjiö

| DVD | 01.02.

Tyhjiö on hilpeä viilto nykypäivän suomalaisen viihdekulttuurieliitin kantapäihin.

Lue lisää »
Satu Silvo on Lumikungatar

Lumikuningatar

| DVD | 08.12.

Päivi Hartzell sovitti Hans Christian Andersenin sadusta tarinan, joka näkee lapsuuden liikkeenä.

Lue lisää »
KiKi Layne ja Stephan James

If Beale Street Could Talk

| 13.02.

Harlemin runollisessa sielunmessussa rakkaus ei suojele rakenteelliselta rasismilta.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

KOMMENTOI

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

LUETUIMMAT – 6KK

ENSI-ILTA

BLU-RAY & STREAM

TELEVISIOSSA KE 20.5 KLO 21.00 TV5

Turvatalo

Denzel Washington ja Ryan Reynolds pääsevät tositoimiin addiktoivan viihdyttävässä ClA-jännärissä.


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2019
ISSN 1798-7202