Jatko-osien oikeutuksesta voi kiistellä loputtomiin, mutta harvoin kyseessä on kiistaton mestariteos. Tunnetuimpana poikkeuksena tietenkin Kummisetä 2, sillä trilogioiden erillisiä osia ei lasketa. Vaikka menestyneen elokuvan jatko-osa ei havittelisikaan mainetta ja kunniaa, on sellaisen tekeminen luontevaa ja ymmärrettävää jo pelkästään taloudellisesti ajateltuna.

Törmätessä kuitenkin huonosti menestyneen elokuvan vieläkin huonompaan jatko-osaan, on vaikea koota ajatukset ja saada takaisin juuri menetetty usko ihmiskuntaan. On vain kysyttävä miksi. Miksi kukaan haluaisi tehdä Martin Lawrencen tähdittämälle Hamekyttä–elokuvalle jatko-osan?

Elokuvaa eivät olisi pelastaneet edes Hollywoodin eturivinäyttelijät. Onneksi ensimmäisessä Hamekyttä–elokuvassa näytelleellä ja nykyään hyvin pärjäävällä Paul Giamattilla oli sen verran itsesuojeluvaistoa, että hän ymmärsi olla lähtemättä elokuvan idioottimaiseen jatko-osaan. Samainen itsesuojeluvaisto tosin tuntuu puuttuvan herra Martin Lawrencelta, jolle huonojen elokuvien tekeminen tuntuu olevan kutsumusammatti.

Tv–ohjaaja John Whitesell ei ole saanut kasattua elokuvaan mitään muuta kuin turhia vitsejä, kehnoa dialogia ja heppoisia henkilöhahmoja. Käsikirjoitus antaa tosin Whitesellin mokat anteeksi, sillä huonosta käsikirjoituksesta ei saa pelkällä ohjauksella hyvää. Elokuva on varmasti heppoisinta höttöä mitä löytyy. Juoni on naurettava, käänteet ovat tyhjänpäiväisiä ja jopa takuuvarmat kliseet ovat tässä elokuvassa tyhjänpäiväisiä. Elokuva ei taatusti ole mikään kulttuuriteos, mutta viihteen seassakin se on vain roskaa.

teksti: © 2006 Otto Kylmälä