Q-teatterin lavalta valkokankaalle siirtynyt Häiriötekijä on kotimaisen elokuvan aluevaltaus. Televisiossa vastikään uusitun Ihmebantun – jonka taustaryhmä on paljolti sama – tapaan elokuva kiertyy komedian radalta absurdiin, vinoon ja häiritsevään, kierrettä on tosin runsaasti enemmän.

Irrallisista episodeista koostuvan mustan komedian toistuvia teemoja ovat nöyryytys, häpeä, miehisyyden kriisi sekä pyhän ja groteskin sekoitustabuja ravistelevat törmäytykset. Melko kepeistä jaksoista alkava elokuva synkkenee ja ahdistuu mennessään, mutta sietokyvyn yli ei mennä väkisin.

Penis-episodi on shokeerauksessaan tarpeettomin, kun aihetta ja kuvastoa on jo käsitelty ylenmäärin esimerkiksi Takashi Miiken ja Kim Ki-dukin elokuvissa tai Hannibal-sarjassa.

Heikki Färm on kuvannut taidolla valaistun Häiriötekijän terävästi ja harkiten kuin vakavan draaman. Kuvan laatu antaa työlle erityistä elokuvallisuutta, jota vahvistavat myös pidemmät, itsenäisinä lyhytelokuvina hyvin pärjäävät episodit, kuten jaksot musiikkitalolla ja lentokentällä.

Vain elokuvaan tehdyssä jaksossa Makkonen liikutaan sukkelasti kammottavasta epämukavan patetian ja säälin puolelle, kuin jossain psykedeeleillä terästetyssä Louie-jaksossa. Ehkä katsojan ennakkoluuloja olisi voinut ravistella vielä enemmänkin, sillä liioitteluun perustuvat jaksot kehittyvät välillä jokseenkin arvattavaan, joskin yhtä kaikki riemukkaaseen suuntaan.

Blu-ray: Levyjulkaisussa 1080p 2.39 -laajakuva DTS 5.1 HD MA -ääniraita. Julkaisu sisältää myös elokuvasta poistetun “Protufolk”-jakson. Ei muita ekstroja.

Teksti: 2015 Aleksi Salonen