Elokuvan nimi on Hachiko – tarina uskollisuudesta (2009), ja elokuvajulisteessa Richard Gere hempeilee suloinen koira sylissään. Kun ohjaajaksi mainitaan vielä Lasse Hällström, on premissi harvinaisen selvä: tiedossa on häpeilemättömän sentimentaalinen kuvaus koiran ja isännän välisestä ystävyydestä. On hieman yllättävää, että näinkin siirappisesta lähtökohdasta huolimatta Hällströmin ohjaus osoittautuu toimivaksi ja oikein koskettavaksi pieneksi elokuvaksi.

Elokuva perustuu todellisiin tapahtumiin, tosin Hällström on siirtänyt tarinan 30-luvun Japanista nykypäivän Amerikkaan. Tästä huolimatta homman juju on sama. Richard Gere esittää professori Parker Wilsonia, joka löytää juna-asemalta kodittoman akita-rotuisen koiranpennun ja ottaa sen omakseen vaimon (Joan Allen) vastusteluista huolimatta. Vuosien vieriessä koirasta, joka saa nimen Hachiko, tulee kiinteä osa perhettä ja Parkerin ja Hachikon välinen side kasvaa vahvaksi. Hachiko saattaa joka aamu isäntänsä juna-asemalle, ja tulee häntä iltapäivällä sinne vastaan.

Eräänä iltapäivänä isäntää ei kuulukaan juna-asemalle, ja Hachiko jää asemalle istumaan hämmentyneenä. Hän palaa jälleen seuraavana päivänä, mutta turhaan, isäntää ei näy eikä kuulu. Sama toistuu päivästä toiseen, vuodesta toiseen. Isäntä on kadonnut lopullisesti, mutta Hachiko ei anna periksi. Hän palaa aina uudestaan juna-asemalle katsomaan, onko rakas ystävä viimein tulossa takaisin hänen luokseen.

Hachiko – tarina uskollisuudesta ei ole elokuva kyynikoille, mutta eläinten ystäville sitäkin enemmän. Kysymyksessä on yksinkertainen, tunteisiin vetoava elokuva, joka tarjoaa juuri sen mitä premissi lupaakin. Jokainen koiranomistaja ja eläinrakas ihminen löytänee herkän kohtansa tämän tarinan äärellä, sillä vaikka sympatiapisteiden kerääminen söpöllä koiralla tuntuu aina yhtä halpamaiselta vedolta, se toimii tässä tapauksessa erinomaisesti. Jokainen koiran omistaja rutistaa koiraansa tämän elokuvan jälkeen vähän tiukemmin, se on takuuvarmaa.

Hällströmin kerronnasta ei löydy suurta persoonallisuutta, vaikka visuaalisella tasolla koitetaan jotain hieman erikoisempaakin: osittain tarinaa kuljetetaan Hachikon näkökulmasta, eli kamerakulmat ovat alhaalta ylöspäin ja nämä osuudet on kuvattu mustavalkoisina. Mainittavampaa tehoa kikalla ei kuitenkaan ole.

Richard Gere on elokuvan pääosassa niin hyvä kuin hän koskaan voi olla. Hänen roolisuorituksensa eläinrakkaana professorina on maanläheinen ja sympaattinen. Pienissä sivurooleissa nähdään aina hyvä Joan Allen, Seinfeld-sarjasta parhaiten tunnettu Jason Alexander ja japanilaisveteraani Cary-Hiroyuki Tagawa.

Teksti: © 2010 Antti Honkala