Supersankarielokuvien alati jatkuvassa mutta epätasaisessa virrassa suorittaa nyt esiinmarssinsa DC Comicsin sarjakuviin perustuva Green Lantern. Fanien keskuudessa pelonsekaisin tuntein odotetun ja pitkään tekeillä olleen elokuvan ohjaajaksi valikoitui aikaisemmin muun muassa James Bond -leffoja ohjastanut Martin Campbell. Tuloksena on megabudjetilla tehty kalkkunatasoinen rymistely.

Green Lantern – jota ei jostain syystä ole suostuttu levittämään Suomessa vakiintuneella käännöksellään Vihreä Lyhty – kertoo nokkavasta hävittäjälentäjä Hal Jordanista (Ryan Reynolds), joka saa haltuunsa supervoimat antavan vihreän sormuksen. Sormus toimii mielikuvituksen voimalla ja on peräisin galaktisen rauhanturvajoukon taistelussa kuolleelta jäseneltä.

Halista tulee ryhmittymän ensimmäinen ihmisjäsen, ja hänen on todistettava kelvollisuutensa ennenkaikkea heidän johtajalleen (Mark Strong). Halin on autettava kukistamaan universumin suurin uhka, pelosta energiansa saava Parallax. Siinä onnistuakseen hänen on voitettava omat pelkonsa.

Lähtökohdat uskottavalle elokuvalle ovat äärimmäisen vaikeat. Päähenkilö on naurettavaan pukuun sonnustautunut tyyppi, joka taistelee pahuutta vastaan puhtaasti mielikuvituksensa voimalla. Kosmiset mittasuhteet omaava tarina on lisäksi haasteellinen samastuttavien henkilöiden ja tapahtumien luomiseen. Se mikä toimii sarjakuvan sivuilla ei välttämättä toimi valkokankaalla, tämä on nähty jo usein.

Green Lantern ei onnistu kovasta yrityksestään huolimatta hyödyntämään piilevää potentiaaliaan eeppisen ja hiuksia nostattavan seikkailun luomiseksi. Sen sijaan katsoja saa rahojensa vastineeksi hölmön ja onttouttaan kumisevan erikoistehosterymistelyn. Pääsyy on surkeassa käsikirjoituksessa, joka ei missään vaiheessa onnistu luomaan kunnon tunnelmaa ja jännitettä. Tarinan sisäinen logiikka ontuu lisäksi pahasti, eivätkä henkilöt ole kiinnostavia. Siitä johtuen myös mahtipontisiksi tarkoitetut tapahtumat tuntuvat yhdentekeviltä.

Teknisesti ja näyttelijätyön osalta Green Lantern on melko onnistunut tapaus. Varsinkin Ryan Reynolds tekee Vihreänä Lyhtynä sen minkä pystyy. Valitettavasti huono käsikirjoitus ja leikkauspöytä torpedoivat mahdollisuudet parempaan erityisesti sivuhenkilöiden osalta. Pahiten haaskataan katkera tiedemies Hector Hammond (Peter Sarsgaard), josta pedataan huolellisesti Vihreän Lyhdyn päävihollista. Lopulta koko konflikti on ohi ennen kuin se ehtii kunnolla alkaakaan.

Elokuva on täynnä vastaavanlaisia huteja. Se keskittyy vääriin asioihin jättäen hyvät elementit hyödyntämättä. Surkeuden kruunaa tyylitajuton huumori, joka pilaa useita kohtauksia.

Green Lantern jää lapsellisen premissinsä vangiksi ja on viime vuosien supersankarileffojen huonointa osastoa.

Teksti: © 2011 Niilo Korhonen