Meksikolaisohjaaja Alfonso Cuarónin ensimmäinen ohjaustyö sitten 2006 Ihmisten poikien on pyörinyt pitkään tieteiselokuvafanaatikkojen huulilla. Malickmaiseen tapaan kauan suunnitteilla ja sittemmin pitkään jälkituotannossa ollut Gravity on teknisesti ennennäkemätön saavutus.

Tarinassa tohtori Ryan Stone (Sandra Bullock) – NASA:n palveluksessa työskentelevä lääkintäupseeri – on ensimmäisellä sukkulalennollaan, kun venäläisten ampuma ohjus kuolleeseen satelliittiin aiheuttaa avaruusromusta syntyvän, kiihtyvän ketjureaktion Maan kiertoradalla. Avaruussukkula Explorerin tuhouduttua Stonen ja viimeistä lentoaan suorittavan astronautti Matt Kowalskyn (George Clooney) on selviydyttävä takaisin Maahan ennen kuin on liian myöhäistä.

Kunnianhimoinen elokuva kuvattiin jo alkuvuodesta 2011. Vaikka Gravitya markkinoidaan perinteisenä live-action-elokuvana, vaikuttavinta projektissa on, että Bullockia ja Clooneyta lukuunottamatta se on toteutettu kokonaan tietokoneanimaatiolla. Projektin visuaalisista tehoisteista vastaamaan otetulla yhtiöllä – brittiläisellä Framestorella – ei edes ollut tarpeeksi edistyksellistä teknologiaa, jotta Cuarón ja erikoistehosteista vastannut Tim Webber olisivat saaneet aikaan näköisensä avaruusseikkailun, joten teknologia piti erikseen kehittää.

Lopputulos on visuaalisesti valtavan ennakkokohun arvoinen. Emmanuel Lubezkin (Tree of Life, To the Wonder) kuvaus täysin digitalisoidussa ympäristössä vangitsee avaruuden kauneuden ja julmuuden samanaikaisesti. Lubezki jatkaa tapojensa mukaisesti pitkillä otoksilla (ensimmäinen kestää 12 minuuttia), joka luo 3D-efektin kanssa pelottavan realistisen tunteen. Bot & Dolly -yhtiön IRIS-robotti Lubezkin sulavassa käsittelyssä rekonstruoi avaruuden painottoman vaikutuksen.

Elokuvan tekijäjoukon mullistavin innovaatio, LED Light Box – yli neljästä tuhannesta LED-valosta koostuva laatikko – mahdollisti näyttelijöiden ja tietokoneanimaation yhteensovittamisen valaistuksen avulla. Light Boxin avulla Lubezki onnistui suuntaamaan auringosta, tähdistä ja Maasta hohtavaa luonnollista valoa näyttelijöiden kasvoihin, jonka seurauksena oikean (kasvojen) ja animaation erottaminen toisistaan on käytännössä mahdotonta.

Merkittävä askel Gravityn takana oli James Cameronin läpimurto motion-capture -teknologiassa, jota hän hyödynsi visuaalisesti lumoavassa Avatarissa. Ilman Cameronin edistyksiä, Cuarónin visio ei ainakaan vielä olisi ollut mahdollista toteuttaa. Gravitya ei tosin kuvattu Avatarin tavoin käyttäen 3D-kameroita, vaikka elokuvan häikäisevä stereoskopia on vähintään Cameronin luomuksen veroinen. Jälkituotannossa lisätty 3D-efekti harvoin toimii toivotulla tavalla, joten Gravity saattaa hyvinkin kääntää 3D:n laskevan kurssin uuteen nousuun.

Kuten odottaa saattaa, Hollywood-tuotannon tapojen mukaisesti elokuva ei yllä täysin moitteettomaan realismiin. Gravityssä avaruuden kiertoradat on jätetty suuremmilta osin huomioimatta jännityksen vuoksi. Eri asemien – Hubble-teleskoopin, ISS:n ja CSS:n – välimatkat sekä korkeudet ovat tavallisen tallajaisenkin näkökulmasta tuntuvasti hukassa, eivätkä fysiikan laitkaan välttämättä aina tunnu täydellisesti täsmäävän.

Pienistä yksityiskohdista huolimatta puolitoistatuntia eskapistista ekstaasia tarjoava Gravity muistetaan vielä pitkään. Tulevissa gaaloissa se rohmuaa palkintoja vähintään teknisissä kategorioissa, ja pidemmällä tähtäimellä elokuvan saavutukset vievät eteenpäin niin scifi-genreä kuin 3D:n taistelua sukupuuttoa vastaan.

Blu-ray: Julkaisussa 1080p 2.40: 1 -laajakuva ja DTS-HD MA 5.1 -ääniraita.

Lisämateriaali:
• Collision Point: The Race to Clean Up Space
• Aningaaq – A Short Film by Jonas Cuarón
• Gravity Mission Control
• Shot Breakdowns
• Sandra’s Surprise

Teksti 2013: Jussi Toivola