Gillian Flynnin menestysromaanin filmatisointi on yllätyksettömän laadukasta Fincheriä.
David Fincherin kolme edellistä ohjaustyötä saivat toki hyviä arvioita ja huomiota palkintogaaloissa, mutta ilmeinen tason lasku verratessa 90-luvun lopun tuotantoihin on jättänyt selvästi toivomisen varaa. The Girl with the Dragon Tattoon turhahkosta uudelleenfilmatisoinnista uupui mieleen jäävä loisteliaisuus, vaikka sliipatun tyylikäs ulkokuori ja maltillinen tarinankerronta olikin totutun vaikuttavaa.
Kaikin puolin onnistunut Gone Girl on parasta Fincheriä sitten Zodiacin. Uskollisesti alkuperäismateriaalin hiljalleen kehittyvään jännitykseen turvautuva tarinankulku on pitkälti myös elokuvan käsikirjoituksesta vastanneen Gillian Flynnin käsialaa. Tapahtumasarja ja tarinallinen rakenne on kirjaan nähden lähes identtinen, ja toimii mitä parhaiten tyylilajin mestarin käsittelyssä.
Dekkarin, trillerin ja puolivakavan mediasatiirin välillä tasapainoileva hybridi on kerrottu tarinan arvoituksellisen femme fatalen Amyn (Rosamund Pike) ja emotionaalisesti etäisen Nickin (Ben Affleck) kautta. Rakoileva avioliitto kulminoituu Amyn katoamiseen pariskunnan viidentenä hääpäivänä, joka nousee pian maan puhutuimmaksi aiheeksi ja Nick poliisioperaation pääepäillyksi. Mitä tapahtui Amylle?
Suoraviivaisen dekkarin kriteerit täyttävä pohjustus kuvastaa ihanteellisesti elokuvan pääteemaa: kaikki mikä näyttää todelliselta on vain savuverho. Alun rikosmysteeri kääntyy päälaelleen ja kehittyy Nickin ja median väliseksi kissa ja hiiri -leikiksi vaikka itse Amy on edelleen kadoksissa. Ironisesti Nickin suurimmaksi huolenaiheeksi muodostuu oman julkisuuskuvansa puhdistaminen, joka kansan silmissä viittaa hänen syyllisyyteen.
Katsojan roolina on muodostaa omat johtopäätökset hyvästä ja pahasta yllätyskäänteen jälkeenkin. Realismi ja eksploitaatio ovat sopivassa tasapainossa ilman että Gone Girl muuttuu 80- ja 90-luvun eroottiseksi trilleriksi. Tästäkin huolimatta elokuvaa ei tule ottaa liian vakavasti. Sillisalaatin potentiaalin omaava juonikuvio ei harhaile tai tunnu missään vaiheessa pitkästyttävältä, vaikka omaa kahden ja puolen tunnin keston.
Rosamund Pike on uransa osuvimmassa roolituksessa häikäisevä. Trent Reznorin ja Atticus Rossin ääniraita toimii edelleen täydellisesti Fincherin luomaan, viileän harmaaseen maailmaan.
Teksti: 2015 Jussi Toivola
Kuosmasen lämmin ja vilpitön ihmisyysusko kolahtaa kroppaan ja sydämeen petollisen vaatimattomassa Cannes-junassa.
Lue lisää »Kuka uskoisi raiskattua naista keskiajan armottomassa oikeuskulttuurissa?
Lue lisää »Daniel Craig päättää salaisen agentin kiertopestinsä spektakulaariseen, tunteikkaaseen ja tyylikkään perinnetietoiseen pamaukseen.
Lue lisää »Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.
PÄÄTOIMITTAJA