Crankin (2006) tekijöiden (Mark Nevaldine ja Brian Taylor) uusin toimintapaukku Gamer on pessimistinen katsahdus tulevaisuuteen, jossa interaktiivinen viihde on hiottu huippuunsa: ihmiset voivat elää toista elämää virtuaalitodellisuudessa ja pelata ”reality-tietokonepelejä”, joiden pääosassa ammuskelevat – ja myös kuolevat – oikeat ihmiset, joita pelaaja voi ohjailla ajatuksillaan omalta näennäisfuturistiselta kotisohvalta käsin. Suosituin tällainen peli on nimeltään Slayers, johon otetaan pelaajiksi rikollisia suoraan vankiloista. Heidän seikkailujaan modernilla gladiaattorinäyttämöllä saavat sitten katsojat seurata televisiosta kuola suupielistä valuen ja jotkut onnekkaat saavat heitä ohjatakin. Useimmiten ohjelman ”tähdet” kuolevat jo alkumetreillä, mutta suuren suosion saanut Kable (Gerard Butler) – jota ohjaa Simon-niminen nuorukainen (Logan Lerman) – on selvinnyt jo miltei 30 taistelusta. Jos hän pääsee yli 30:n, on palkkiona vapaus, ja pääsy takaisin perheen luokse.

Sanotaan se nyt suoraan ja mutkittelematta heti kättelyssä: Gamer on yksitoikkoinen, lapsellisen tosikkomainen, typerä ja videopelimäinen räiskintäelokuva, joka on periaatteessa yhdistelmä Arnold Schwarzeneggerin muinoin tähdittämää Juokse tai kuole (The Running Man/1987)- ja Rollerball (1975)-elokuvia. Toki 2009 vuonna valmistunut elokuva on hieman paremmin ajan tasalla interaktiivisen viihteen kuvaamisessa kuin ajan saatossa kiiltonsa menettäneet edeltäjänsä, mutta ajatuksen tasolla ei olla päästy eteenpäin 70-luvulta. Edelleen pääosan valtaa huuto, veri, räiskintä ja päiden murskaaminen, ja siinä sivussa mutistaan jotain pakollista yhteiskunnan ja ihmiskunnan mädännäisyydestä. Oikeissa käsissä tästä aiheesta, mm. primitiivisten halujen ohjailemien ihmisten manipuloinnista, voisi saada jotain kiinnostavaa aikaiseksi, mutta Nevaldinen ja Taylorin kaltaiset aivottoman väkivaltaviihteen liukuhihnatuottajat saavat näistä aineksista aikaiseksi vain ikävystyttävän musiikkivideon, jossa äijillä on isot aseet ja taustalla soi musiikki kovalla. Väkivalta ja toimintakohtaukset ovat päämäärättömiä ja itsetarkoituksellisia, mikä tekee niiden seuraamisen äärimmäisen pitkäveteiseksi.

Pääosaan on löydetty tämän hetken kuuma nimi, niin romantiikassa kuin äijämätössäkin: Gerald Butler. Hänen ei juuri tarvitse näytellä elokuvan ensimmäisellä puoliskolla ja toisella puolella ei taas olisi kannattanut yrittää näytellä. Butler murisee vuorosanansa robottimaisesti ja näyttää ottavan homman muutenkin huvittavan tosissaan. Muut roolit ovat mitättömiä. Michael C. Hall näyttää olevan ainoa, jonka roolihahmolle (Slayer-ohjelman omistava miljardööri Ken Castle) on yritetty keksiä persoonallisuus, tosin stereotypian tasolle siinäkin on jämähdetty.

Gamer ei ole järkevän ihmisen viihdettä, mutta eiväthän nämä elokuvat koskaan ole. Siitä huolimatta K-15 leiman Suomessa saanut räiskintäelokuva tulee löytämään yleisönsä, alle 25-vuotiaat PlayStation-naputtajat, joille riittää se, että ammuskelua, toimintaa ja erikoisefektejä riittää, ja että homma on maustettu muutamilla tisseillä ja takalistoilla. Ja tätä kaikkea kyllä löytyy riittämiin. Leipää ja sirkushuveja, hurraa!

Teksti: © 2009 Antti Honkala