Funny Games

Ohjaus Michael Haneke
Näyttelijät Susanne Lothar, Ulrich Mühe, Arno Frisch, Frank Glering, Stefan Clapczynski
Maa Itävalta
Pituus 108 min
Lisätietoja IMDb
Kuvat © 1997 Wega Film ja Future Film.

Etsi CDONista

• Kuva 3
• Ääni 3
<li><span class="arvot">Ekstrat</span> <span class="pisteet p2-5">2</span></li> <li><a href="#levytiedot">Lisää alla</a></li>

DVD

Vaikka omaperäisen saksalaisohjaaja Michael Haneken tuorein kohauttaja Valkoinen nauha (2009) huomioitiinkin alkuvuonna kahdella Oscar-ehdokkuudella, mies muistetaan parhaiten varmasti euroklassikoksi muodostuneesta Funny Games-trilleristä. Hätkähdyttävässä elokuvassa kaksi aluksi moitteettomasti käyttäytyvää nuorta miestä ottavat miehen, naisen ja heidän nuoren poikansa vangiksi perheen lomamökissä ja pelaavat sadistia pelejään heidän kanssaan traagisin seurauksin.

Funny Games on eittämättä yksi raaimmista väkivaltaoopperoista joita filmille on koskaan tallennettu. Elokuvassa esitetyistä hirmuteoista erityisen julmia tekevät niiden sijoittaminen seesteisen kauniiseen maaseutumiljööseen, ja yllättävät väkivallan purkaukset keskellä muutoin hiljaista ja rauhallista tarinankerrontaa. Elokuva kurittaa katsojaansa silloinkin, kun varsinaista pahantekoa ei tapahdu. Jo alun hienovaraiset elementit antavat vihiä tulevasta tavalla, joka tuntuu mahan pohjassa asti. Katsoja aistii vaaran ikään kuin elokuvassa perheen lemmikkikoira, joka ei toivota valkoisiin naamioituneita piruja tervetulleeksi.

Arno Frisch ja Frank Giering esittävät sadistisia pahiksia viileän hillitysti ja luovat hahmoistaan vailla omaa tuntoa jääneitä hirviöitä tavalla, jota ei heti unohda. Uhreina vakuuttavat Susanne Lothar ja vuonna 2007 menehtynyt Ulrich Mühe.

Ohjaaja Michael Haneken tavaramerkkityyliin karmiva, omalaatuinen ja hätkähdyttävä Funny Games kuuluu eniten maailmallakin mainetta niittäneisiin eurooppalaisiin elokuviin, eikä suotta. Huippuväkivaltainen leffa on takuuvarma keskustelun herättäjä, ja varmasti jakaa mielipiteet tasaisesti kahteen eri ääripäähän. Hiljaista kauhua hienosti herättävä elokuva on vaativassa genressään hyvin onnistunut, minkä vuoksi pistääkin ihmettelemään, miksi Haneke ohjasi oman mestariteoksensa uusintaversion vuonna 2007. Lähes identtinen englanninkielinen remake toteutettiin pääosissaan Hollywood-tähdet Naomi Watts ja Tim Roth. Alkuperäisversio on ylivertainen joka suhteessa, vaikka jenkkiversion raikaskasvoisempi Naomi Watts toimikin paremmin urheana perheenäitinä kuin Susanne Lothar.

Funny Gamesin teho perustuu sen kiistattomaan realistisuuteen. Vaikka leffa kikkaileekin välillä epätavallisella kuvauksella ja musiikkivalinnoilla, sen inhorealistisuus ei milloinkaan häviä. Ja juuri kun luulee, että elokuva ei voisi ottaa enää yhtään julmempia käänteitä, painajainen alkaakin kokonaan alusta, ja katsoja jää lohduttoman yksin sen ahdistavan tiedon kanssa, että tällaista oikeasti tapahtuu.

Teksti: © 2010 Kreeta Korhola