Final Destination – Viimeinen määränpää (Final Destination, 2000 USA) jatkaa Scream-perinnettä. Yllätyin elokuvan trailerin vetovoimasta, mutta elokuva olikin tylsä scream-plagiaatio. Filmi möyhii niin pahasti tutuissa nuorisokauhun syövereissä, että itseltäni ei irtoa paljoakaan myötätuntoa. Kärsin pahasta sairaudesta, jonka yksi lieväilmiö on toistuva nuorisokauhu-elokuvien mollaaminen.

Tinttihiuksinen highschool-poika Alex (Devon Sawa) omaa kivan kyvyn nähdä kuolemantapauksia etukäteen. Juuri ennen luokkaretken alkamista tapahtuu ensimmäinen näky. Niinpä Alex jättäytyy lentokoneesta ja niin sitten käy, että yksi tsuikkari on taas vähemmän ilmassa. Tämän jälkeen juttu riistäytyy näyttelijöiltä, katsojalta ja etenkin ohjaaja James Wongilta (tuttu X-Files:n takaa). Kuvioissa alkaa pyöriä tumpeloita FBI-agentteja, tekokylmäverinen viikatemies ja huonosti perusteltuja kohtauksia.

Suoranainen kirkuminen on jätetty pois, enää ei juostaa maskinaamaisia sahanheiluttajia tai koukkokouraisia huppumiehiä karkuun ja huudeta puolinaamaa aukinaisena. X-Filesin tunnelmaa on päässyt myös tähän Wongin elokuvaan. Kokonaisuutena elokuva on aivan tavallinen ja vahingossa hauska kauhuilu. Tällaisia elokuvia on tusinassa 13.

teksti: © 2000 Raimo Miettinen