Fantastinen nainen

Una mujer fantástica (2017)

  • 5

Nimensä veroisessa chileläisdraamassa transsukupuolinen nainen taistelee oikeudesta surra kuollutta rakastettuaan.

julkaistu 2018-02-12 / päivitetty 01.03. klo 17:05

KUVA 2

Francisco Reyes ja Daniela Vega
Francisco Reyes ja Daniela Vega 

KUVA 1

Daniela Vega
Daniela Vega 

Fantastinen nainen

Lisätietoja IMDb / Kuvien ©

Dynaaminen chileläiskomedia Gloria nostatti vuonna 2013 myrskyn Berliinin elokuvajuhlilla, jossa Paulina García voitti hopeisen karhun epäsovinnaisesta roolistaan eronneena naisena, joka 58-vuotiaana notkuu Santiagon sinkkubaareissa, eikä näe tarpeeksi lapsiaan. Nyt ohjaaja Sebastián Lelio on palannut tarinalla transsukupuolisesta naisesta, joka niin ikään kieltäytyy elämästä muiden ehdoilla.

Fantastinen nainen on paitsi hämmästyttävä kuvaus surusta ja ennakkoluuloista myös uskomaton voimannäyte Daniela Vegalta, joka loistaa valkokankaalla yhä valitettavan harvinaisessa roolissa – transihmisenä, joka kohoaa vitsien ja eksotisoinnin yläpuolelle. Käsikirjoitusta varten Lelio ja Gonzalo Maza ovat konsultoineet laulaja-mallia hänen henkilökohtaisista kokemuksistaan Chilen ensimmäisenä avoimesti transsukupuolisena näyttelijättärenä.

Marina (Vega) ja Orlando (Francisco Reyes) rakastavat toisiaan. Keski-ikäisen miehen ja nuoren naisen yhteisessä elämässä on lämmin vakauden tuntu. Orlando kuuntelee tyttöystävänsä laulua yökerhossa, tarjoaa hänelle syntymäpäiväillallisen kiinalaisessa ravintolassa, ja kotona pari harrastaa seksiä. Salailuun ei ole tarvetta; he ovat rakentaneet suhteen yhdessä, tuomitsematta.

Elokuva alkaa utuisena fantasiana. Kylpylä ja ravintola ovat maanalaisia, pehmein neonvärein valaistuja tiloja, lumoavia yksityisyyden piirejä. Miehen silmissä siintää loma Iguassun maagisilla vesiputouksilla. Kun Orlando yllättäen lysähtää ja menehtyy valtimonpullistumaan, patriarkaalinen yhteiskunta kohdistaa mikroaggressionsa Marinaan, joka pitää uhmakkaasti kiinni perusoikeuksistaan: kunnioituksesta, turvallisuudesta ja nautinnon tavoittelusta.

Tuskin on Orlandon ruumis ehtinyt kylmäksi, kun lääkärit ja viranomaiset jo kohtelevat Marinaa ihmisen sijaan ongelmana. Sairaalassa henkilökunta puhuttelee järkyttynyttä naista maskuliinisella pronominilla, ja suolaa häntä epäilyttävillä ja halventavilla kysymyksillä. Kuolemantutkimusta johtava etsivä (Amparo Noguera) osoittaa ymmärrystä ja tukea, mutta pian asiallisuus liukuu häirinnän ja nöyryytyksen puolelle. Ikään kuin koko muu maailma olisi vajonnut homogeeniseksi, vihamieliseksi massaksi.

Pohjimmiltaan Fantastinen nainen on taistelua näkökulmasta ja sen kontrollista. Orlandon perhe tempautuu kaaoksen keskelle, koska elämä heidän tuntemassaan muodossa on käynyt mahdottomaksi. Kun ex-vaimo Sonia (Aline Küppenheim) ja aikuinen poika Bruno (Nicolás Saavedra) kohtaavat Marinan, he eivät voi kirjaimellisesti uskoa silmiään. He eivät kykene ymmärtämään, että tämä ei ole heidän tarinansa, vaan tekevät kaikkensa kieltääkseen Marinan olemassaolon ja oikeuden surutyöhön.

Itsepäisesti muut yrittävät tyrkyttää Marinalle näkemyksiään hänestä. Järkyttävimmässä kohtauksessa Marinan epätoivoiset ahdistelijat runtelevat väliaikaisesti hänen ulkonäkönsä pakottaakseen naisen näkemään itsensä heidän silmin. Marina tarjoilee ravintolassa, jonka seiniä koristavat murisevat triceratopsit ja pistävät pterosaurukset, mutta dinosauruksista aidoimpia ovat hänen vihollisensa. Ehkä juuri siksi Lelio esittää oman mukaelmansa Jurassic Parkin kohtauksesta, jossa karannut Tyrannosaurus rex jahtaa autoa.

Siinä missä esimerkiksi The Crying Game (1992) näkee transhahmonsa yksinomaan miehisen halun ja katseen läpi, Fantastinen nainen tarjoaa Marinalle oman identiteetin ja perspektiivin. Hänen kokemuksensa määrittää kaiken kameran sijainnista musiikkiin ja surrealistisiin sivujuonteisiin. Kun kamera viimein näyttää Marinan käytännössä alasti, kyse ei ole fyysisesti tungettelevasta tarkastelusta vaan raukean yksinäisyyden satunnaisesta hetkestä.

Olisi absurdia vähätellä Fantastisen naisen poliittista impulssia ja merkitystä, tai yleistää elokuvan spesifi, tarkasti havainnoitu kuvaus epäoikeudenmukaisuudesta. Marina edustaa osaksi naista, jonka kokemukset paljastavat universaalien ennakkoluulojen syvyyden, mutta symbolista asemaa enemmän Lelio ja Vega painottavat hänen elävää läsnäoloaan; Marina ei ole sarjakuvasankari tai sureva karikatyyri vaan kokonainen henkilö koettelemusten uuvuttavassa odysseiassa.

Almodóvarinsa ja buñuelinsa opiskellut Lelio valelee psykologisesti terävän ja yhteiskunnallisesti tiedostavan elokuvansa mysteerillä ja melodraamalla, kirkkain värein ja emotionaalisin varjoin. Realistisen melodian vaatimaton pinta naamioi kurittoman, ylenpalttisen hengen siten, että katsoja ei edes tiedosta tuijottaneensa luomistuskaisen taiteilijan muotokuvaa ennen kuin lopputekstit pyörivät.

Teksti: 2018 Samu Oksanen

Seuraa meitä

PINNALLA

Casey Affleck

A Ghost Story

Samu Oksanen | 02.08.

Tyhjien huoneiden malickmaisessa kummitustarinassa tunnemuistot tunkeutuvat ihon alle ja lautojen väliin.

Lue lisää »
Ingmar Bergman ja Bibi Andersson

Bergman – Yksi vuosi, yksi elämä

Aleksi Salonen | 08.08.

Suurmiesmyyttiä kiertelevä dokumentti muistuttaa saavutuksista, muttei syvenny taiteentekemiseen.

Lue lisää »
Milly Shapiro ja Toni Collette

Hereditary - pahan perintö

Kreeta Korhola | 19.06.

Kuolemaa ja surutyötä kauhun keinoin kuvaava elokuva on pelottavin valkokangaskokemus miesmuistiin.

Lue lisää »

ENSI-ILTA – LUETUIMMAT

Milly Shapiro ja Toni Collette

Hereditary - pahan perintö

Kreeta Korhola | 19.06.

Kuolemaa ja surutyötä kauhun keinoin kuvaava elokuva on pelottavin valkokangaskokemus miesmuistiin.

Lue lisää »
Casey Affleck

A Ghost Story

Samu Oksanen | 02.08.

Tyhjien huoneiden malickmaisessa kummitustarinassa tunnemuistot tunkeutuvat ihon alle ja lautojen väliin.

Lue lisää »
Ingmar Bergman ja Bibi Andersson

Bergman – Yksi vuosi, yksi elämä

Aleksi Salonen | 08.08.

Suurmiesmyyttiä kiertelevä dokumentti muistuttaa saavutuksista, muttei syvenny taiteentekemiseen.

Lue lisää »

DVD & BLU-RAY – LUETUIMMAT

Tom Hanks ja Meryl Streep

The Post

Samu Oksanen | Blu-ray | 02.07.

Steven Spielbergin resonoiva trilleri Watergate-skandaalin esinäytöksestä muistuttaa lehdistön valppaudesta demokratian elinehtona.

Lue lisää »
Richard Jenkins ja Sally Hawkins

The Shape of Water

Samu Oksanen | Blu-ray | 02.07.

Kun mykkä siivooja kohtaa jokijumalan, syntyy veret seisauttavan kaunis ja ajaton fantasiaromanssi aikuiseen makuun.

Lue lisää »
Gary Oldman

Synkin hetki

Samu Oksanen | Blu-ray | 02.07.

Gary Oldmanin raivoisa tulkinta Winston Churchillistä tarjoaa inhimillisen oppitunnin näyttelemisen ja historian suurmiesteoriasta.

Lue lisää »

KOMMENTOI


Filmgoer

Filmgoer on elokuvaan ja televisioon keskittynyt riippumaton verkkojulkaisu. Arvioimme ensi-iltoja ja muita ajankohtaisia elokuvia sekä käymme festivaaleillla Sodankylästä Helsinkiin.

PÄÄTOIMITTAJA
Aleksi Salonen

TOIMITUS
Kreeta Korhola, Samu Oksanen, Jussi Toivola, Markku Ylipalo

SEURAA MEITÄ

Filmgoer.fi 1999–2018
ISSN 1798-7202