Stanley Kubrick oli kuollessaan epäilemättä yksi maailman suurimpia ohjaajia. Ja on edelleen. Hänen ohjaamana ovat syntyneet sellaiset klassikot kuin Clockwork Orange, Full Metal Jacket, 2001 Space Odysseya ja oma suosikkini, Barry Lyndon. Hän jätti oman jälkensä elokuvahistoriaan pysyvästi ja hänen vaikutuksensa tuntuu edelleen elokuvamaailmassa, tosin jo hieman heikompana. Siksi olisi ollut hienoa nähdä, että hänen viimeisin elokuvansa olisi ollut hänen uransa arvoinen. Ikävä kyllä näin ei ole. Eyes Wide Shut on liian raskas, hitaasti eteenpäin lyllertävä draamajärkäle, joka herää eloon vain hetkittäin muutamien poikkeuksellisen voimakkaiden kohtausten kautta.

Bill Harford (Tom Cruise) on menestyvä lääkäri New Yorkissa ja hänen elämässään näyttää kaikki olevan kohdallaan. Hänellä on kaunis vaimo, terve pieni lapsi ja rahaa enemmän kuin mitä tarvitsisi. Eräänä iltana hänen vaimonsa (Nicole Kidman) tunnustaa himoinneensa toista miestä. Bill ei ole mustasukkaista tyyppiä, mutta nyt jopa hänellä on vaikeuksia hillitä itseään. Hänen mustasukkaisuutensa ajaa hänet epätoivoisiin tekoihin, kokeiluihin ja itsetutkiskeluun, joiden vaikutukset tuntuvat heidän avioliitossaan ja koko elämässään voimakkaina.

Eyes wide shut on poikkeuksellisen pitkä elokuva (153 min.), kuten Kubrickin elokuvat tuppaavat olemaan ja siksi se ei pidä minkäänlaista kiirettä päästäkseen alkuun. Elokuvan ekspositio on harkittu ja huolellinen, ehkä jopa liiankin huolellinen. Kubrick päästää aluksi katsojan nautittavasti yhä lähemmäksi ja lähemmäksi roolihahmoja, mutta ehkäpä tämän olisi voinut tehdä tehokkaamminkin. Alun jännitys kuitenkin perustuu siihen, että katsoja odottaa jatkuvasti mitä tuleman pitää. Tässä onkin elokuvan ensimmäinen ja suurin kupru. Mitään ei nimittäin oikein koskaan tapahdu. Koko elokuvaa leimaa jonkinlainen hitaus, ja itse tarinaan alkaa kyllästyä nopeasti, kun homma ei etene.

Tietenkin elokuvan kerronta tihenee loppua kohden, mutta se ei koskaan tarjoa minkäänlaista emotionaalista kliimaksia, tai päätöstä. Juoni ikään kuin kuihtuu pois, samoin tarina. Siksipä olisi ehkä ollut syytä leikata elokuvaa hieman. 153 minuuttia on kovin paljon ”ei millekään”. Ensimmäisen tunnin aikana käsikirjoitus toistaa itseään. Tarkoituksena on päästää katsoja syvemmälle Bill Harfordin päähän. Ja niin tapahtuukin, se ei vain ikävä kyllä ole erikoisen mielenkiintoista.

Elokuva ei kuitenkaan ole niin huono, mitä yllä mainituista asioista saattaisi kuvitella. Kubrick on taitava tunnelman luoja, ja se tulee vahvasti esiin muutamissa kohtauksissa. Esimerkiksi kohtaus, jossa Bill soluttautuu mystiseen kartanoon salaisiin orgioihin, missä mustakaapuiset miehet toteuttavat likaisimpia haaveitaan naamiot kasvoillaan, on miellyttävällä tavalla painostava ja pitää otteessaan. Kubrick rakentelee tunnelmaa mestarillisella äänien ja mystisten kuvien yhdistelmällä. Silti, tällaiset ulkoiset seikat jaksavat kiinnostaa vain hetkittäin.

Cruise ja Kidman sopivat hyvin elokuvan päärooleihin. Kidman tosin esiintyy suurimmaksi osaksi puolialastomana, mutta suoriutuu joka tapauksessa hyvin roolistaan, kuten muutkin elokuvan näyttelijät Kubrickin toistoa suosivan näyttelijäohjauksen alla.. Kyvykkäät näyttelijät eivät kuitenkaan pysty pelastamaan elokuvaa yksin, sillä tarina ei jaksa kantaa lähellekään kolmatta tuntia.

Ja mitä erotiikkaan tulee, Eyes wide shut ei todellakaan ole Amerikassa syntyneen kohun arvoinen. Ja heille näytettiin vieläpä siistitty versio elokuvasta. Toki siellä täällä vilahtelee toistuvasti alastomia tai puolialastomia naisia, mutta niitäpä ei ole elokuvista ja televisiosta ennenkään puuttunut.

Vaikka olenkin sanonut tästä elokuvasta tähän mennessä enemmän negatiivisia kuin positiivisia asioita, Eyes wide shut ei todellakaan ole kelvoton elokuva. Aina toisinaan on mukavaa katsella tällaista vanhan ajan konstailematonta draamaa, jossa panostetaan tarinaan ja henkilöhahmoihin ennen kaikkea muuta. On vain sääli, ettei kysymyksessä ole ohjaajan veroinen epilogi.

teksti: © 2001 Antti Honkala